Tässä blogikirjoituksessani käsittelen omaa suhdettani majakoihin. Tarinan ydin on se, että koskaan emme voi tietää, milloin ja miten jokin asia alkaa meitä kiinnostaa. Se on hetkeen tarttumista, intuition vetovoimaa, kun uusi vetää meitä puoleensa.
Tämä omakohtaisen tarinani juoni alkaa luovutetusta Karjalasta ja kesästä 1994. Osallistuin tuolloin kotiseuturetkelle Karjalaan. Matka suuntautui äitini kotikylään, Sortavalaan, joka sijaitsee Suomenlahden rannalla Uudenkirkon pitäjässä. Äitini kotipaikan rakennuksista ei ollut mitään jäljellä ja ainoastaan kellarin monttu oli tunnistettavissa. Kun kunkin entiset kotipaikat oli tutkittu ja eväät pellonpientareilla nautittu, bussillinen kotiseuturetkeilijöitä kokoontui Suomenlahden rannalle uimaan. Sen jälkeen retken kohteena oli majakka.
Seivästön majakka
Tuon majakka oli Kuolemajärven pitäjän alueella sijaitseva Seivästön majakka. Majakka ei ole alkuperäinen, vaan Neuvosliiton aikana vuonna 1955 rakennettu. Tuolloin kesällä 1994 majakan kunto ei näyttänyt kovin hyvältä, mutta uskaltauduin muutamien muiden kanssa nousemaan majakan ylätasanteelle ihastelemaan aurinkoisen päivän näkymää Suomenlahdelle.
Kylmäpihlajalta Bengskäriin
Ensimmäinen majakalla käyntini ei kuitenkaan johtanut mihinkään majakkainnostukseen. Noin viisitoista vuotta sitten Raumalla asuva veljeni käytti minua Rauman saaristossa sijaitsevalla Kylmäpihlajan majakalla. Vesibussimatka majakkasaarelle kesti vajaan tunnin ja kesän hieman sateisen koleassa ja tuulisessa ilmassa pääsimmekin suomalaisten majakoiden saavutettavuuden tunnelmaan.
Saavutettavuuden haaste olisi voinut konkretisoitua kolmannella majakkakäynnilläni, kun kohteena oli Turunmaan saaristossa oleva Bengtskärin majakka. Vuotta ennen ystäväni olivat yrittäneet päästä sinne, mutta liiallisen merenkäynnin takia matka Kemiönsaaren Kasnäsistä oli mahdotonta toteuttaa. Retkemme kesällä 2013 onnistui mainiosti ja Saaristomeren uloin luoto keskellä merta teki vaikutuksen. Bengtskärin historia, erityisesti taistelu jatkosodan aikana kesällä 1941, on esimerkki majakoiden monenlaisista historioista, kohtalonhetkistä ja niihin liittyvistä ihmisten elämäntarinoista.
Majakoiden kesä 2020
Viime vuoden keväällä Pidä saaristo siistinä -järjestön jäsenlehdessä oli hyvin informatiivinen kirjoitus Suomen majakkaseuran talkootoiminnasta Gustavsvärnin ja Märketin majakoilla. Koronakevään jälkeen innostuin mahdollisuudesta saada erilainen kesäkokemus ja samalla tehdä jotakin hyödyllistä. Liityin Majakkaseuraan ja suuntasin viiden päivän talkootyöhön Hangon edustalla sijaitsevalla Gustavsvärnin majakalle. Talkookaverini kanssa kerroimme vierailijoille linnoitussaaren historiasta, pidimme paikkaa kunnossa ja huolehdimme itsestämme. Juhannuksen jälkeinen viikko oli lämmin. Kesäillat saarella tekivät pysähdyttävän vaikutuksen. Auringon laskut, rauhoittava meri, merilinnut – yhteys luontoon oli kuin sylissä ja samalla kuin syvällä itsessä.
Viime kesän elokuussa osallistuin Majakkaseuran järjestämälle viikonloppumatkalle Viron majakoille. Tallinnasta alkaen aina Hiidenmaalle saakka vierailimme kymmenellä majakalla. Kolmen saaren – Osmussaaren, Vormsin ja Hiidenmaan majakat tekivät vaikutuksen. Ensimmäinen yöpyminen oli Osmussaareella, joka on pieni, viisi kilometriä pitkä saari 7,5 kilometriä Viron mantereelta. Saaren vironruotsalainen historia, meri joka puolella, puuttomuus mutta runsas kasvillisuus, majoituspaikan viereiset kalliorannat: monet elementit tekivät siellä olosta pysähdyttävän. Myös ymmärrys siitä, miten erilainen Viron rannikko on verrattuna Suomen rannikkoon. Siksipä Viron majakat ovat tavallaan helpommin saavutettavissa, kun meidän majakkamme on kauttaaltaan ulkosaaristossa.
Tankarilta paluu Gustavsvärniin
Olen siis käynyt Virossa useammalla majakalla kuin Suomessa. Viime kesän kokemukset tartuttivat kiinnostuksen kotimaisiin majakoihin tavoitteena vaikkapa yksi uusi majakkavierailu kesän aikana. Siksi Kokkolan saaristossa sijaitseva Tankar oli oivallinen kohde pari viikkoa sitten. Matkailullisesti Tankar on erinomainen ja selkeä kohde. Puolentoista tunnin laivamatkan jälkeen kolme tuntia majakkasaarella kuluvat nopeasti ja sieltä löytyvät kaikki vierailijan tarvitsemat palvelut myös yöpymisen ollessa mahdollista.
Kesän lopulla majakkaharrastukseni saa uuden muodon. Vedän yhdessä sipoolaisen mindfulness-ohjaajan ja life coachin Marica Ryökäksen kanssa mindulness-viikonlopun Gustavsvärnin majakalla. Mindfulness-viikonloppu on osa Suomen Majakkaseuran toimintaa. Meidät yllätti kiinnostuneiden suuri määrä, kun halukkaita on kolminkertainen määrä verrattuna siihen, kuinka paljon osallistujia voidaan ottaa .
Mindfulnessia, hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoituksia, voi tehdä missä tahansa. Gustavsvärnin majakkasaari luo oman kehyksensä, otolliset olosuhteet läsnäolokokemusten toimivuudelle ja vaikuttavuudelle. Irrottautuminen omasta arjesta, konkreettinen yhteys luontoon ja erityisesti meren läheisyys rauhoittaa mieltämme. Kyse ei ole vain visuaalisesta kokemuksesta, vaan kaikki aistit voivat kuin herätä. Esimerkiksi äänimaisema tarjoaa tuulen huminaa, laineiden liplatusta, merilintujen ääntelyä ja hetkien hiljaisuutta.
Majakoiden symboliikka ja merkitys
Miksi majakat ovat sitten alkaneet kiehtoa minua ja mikä merkitysten anto niillä on minulle? Ehkä en osaa kovin tyhjentävästi vastata noihin kysymyksiini, sillä majakkamatkani on vasta aluillaan. Kun kiipeät majakkaan, näet kauas, merelle tai sinne, missä meri näyttää jatkuvan äärettömyyksiin. Symbolisoiko tämä haluani nähdä kauas, yli, jonnekin universaalisuuteen ja jossakin tavoitettavissa olevaan viisauteen. Majakasta tulee tällöin henkinen kokemus.
Meditaatioissa voidaan käyttää apuvaiheena mielessä tapahtuvaa portaissa nousemista ja niissä laskeutumista. Kun askellat majakan portaita ylös, nouset kuin korkeampaan tietoisuuteen ja kun laskeudut alas, palaudut arkiseen mielentilaan. No, usein tuo majakan huipulle nousu saattaa olla melkoinen fyysinen suoritus, mutta ehkä siellä majakan ylätasanteella tuo tietoisuuteen kohoaminen voi ainakin hetkellisesti toteutua. Siellä ylhäällä saatat kokea jotakin sisäistä ydintäsi, viisauttasi.
Luontoyhteys, tietoisen läsnäolon vaivattomuus ja kepeys, edesauttaa tällaisten kokemusten saavuttamista. Kun mieli rauhoittuu majakkasaaren illassa meren aistimuksena, avautuu selkeämpi kanava johonkin syvempää. Se on irtipäästämistä ja antautumista hetkeen.