Blogin Vieraspöytä: Monika Luukkonen

Tuntuuko sinusta joskus, että jokin kirja kutsuu sinua? Kirja ikään kuin valitsee sinut, ottamaan käteesi, sen sijaan, että sitä valitsisit tuon kirjan. Minulle kävi näin kesän alussa, kun kirjastossa kohtasin Monika Luukkosen kirjoittaman kirjan "Buddhan hipaisu".

Kirjan monet elementit - kannen kuva, nimen alaotsikko "Harjoituksia hereilläoloon", sisällön kiinnostavuus - johtivat lainaamiseen ja tuota pikaa myös kirjan ostamiseen. Halusin lähettää kiitokseni Monika Luukkoselle, miten kirja oli todellakin "hipaissut" minua, ja viestittelyjemme myötä ilokseni hän on tämänkertainen blogivieraani.

Monika Luukkonen on 49-vuotias Tampereen yliopistosta valmistunut ekonomi. Hän on tietokirjailija ja kielenkääntäjä ja Monikalla on myös vuosien kansainvälisen markkinoinnin työtausta, joka on vienyt hänet töihin Iso-Britanniaan ja Japaniin.

Nykyään Monika toimii kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä ja kirjoittaa. Vuosien ulkomailla olon jälkeen hän asuu jälleen kotiseudullaan Oulussa. Voimaa ja iloa elämään Monika ammentaa luonnosta, pitkistä kävelylenkeistä ja kirjallisuudesta. Lyhyet mindfulness-hetket ja meditaatio kuuluvat hänen arkeensa.

Tervetuloa Monika

Tuot kirjassasi esille Thich Nhat Hanhin ajatuksia? Kuka hän on ja miten löysit hänen ajatuksia?

Törmäsin vietnamilaiseen munkkiin ja yhden maailman tunnetuimman mindfulness-opettajan Thich Nhat Hanhin ajatuksiin ensimmäistä kertaa asuessani Englannissa yli 15 vuotta sitten. Kuuntelin Thich Nhat Hanhin itsensä puhumana äänikirjaa nimeltään ”The Art of Mindful Living” ja tein samalla pitkiä kävelylenkkejä puistossa Pohjois-Lontoossa. Thich Nhat Hanhin normaaleihin arjen askareisiin liitettävät mindfulness-harjoitukset ja buddhalaiset elämän viisaudet tuntuivat heti omilta ja helposti ymmärrettäviltä. Kuuntelemalla Thich Nhat Hanhin rauhallista puhetta ja hänen ajatuksiaan uudestaan ja uudestaan oman mieleni lukot alkoivat avautua. Aloitin hiljakseen kävelyni buddhalaisuuden polulla.

Käytät kirjassasi ilmaisua ”sovellettu buddhalaisuus”. Mitä se tarkoittaa ja mitkä ovat sen ydinajatuksia?

Sovellettu buddhalaisuus (engl. applied Buddhism) tarkoittaa lyhykäisyydessään sitä, että buddhalaisuuden oppeja sovelletaan arkisen elämän tilanteisiin. Esimerkiksi Thich Nhat Hanh esittää harjoituksen, jossa juot teetä ja ajattelet, että ’tässä nyt vain juon teetä, enkä ajattele muuta’. Tai vastaavasti voit tehdä mindfulness-harjoituksen, kun harjaat hampaitasi …’tässä nyt harjaan hampaita ja enkä ajattele muuta’. Myös vaikkapa arkisen elämän nostattamat vaikeat tunteet voivat olla shamatha-meditaation keskiössä ja tällöin koetat rauhoittaa mieltäsi ja olla läsnä näille tunteille.
Buddhalaisuuden opit voivat siis olla oppeina ja harjoituksina normaalin arkisen elämän asioiden osana. Tästä myös itse pidän, koska ei tarvitse mennä buddhalaiseen temppeliin tekemään jotain erityisiä buddhalaisia harjoituksia vaan niitä voi tehdä ihan osana meidän jokaisen suomalaisen arkea.

Miten buddhalaiset harjoitukset ovat nykyisin osa omaa arkeasi? Miten nämä harjoitukset ovat muuttaneet ja kehittäneet sinua?

Itse olen ottanut muutamia harjoituksia osaksi jokapäiväistä elämääni. Esimerkkeinä voisin mainita Thich Nhat Hanhin ajatuksen siitä, että aamulla havaitsee edessä olevat uudet 24 tuntia ihanaa, tässä olevaa elämää sekä pysähtymisen arkisten askareiden äärellä tai kävellessä kadulla. Olen tietoisesti koettanut päästä eroon multitaskaamisesta.
Buddhalaiset harjoitukset, varsinkin Thich Nhat Hanhin opetukset, ovat saaneet minut hidastamaan vauhtia, pysähtymään arkisissa päivissäni, havainnoimaan ja arvostamaan ympärillä olevaa elämää. Amerikan buddhalaisen Pema Chödrönin opetukset ovat opettaneet minulle erityisesti erilaisten tunteiden hyväksyntää ja hallintaa.

Millaisia neuvoja antaisit meditaatiota aloittavalle, kun harjoitukset saattavat tuntua hankalilta ja esimerkiksi keskittyminen on vaikeaa?

Haluaisin heti sanoa, että ei ole ns. oikeaa tapaa tehdä meditaatiota tai muitakaan buddhalaisia harjoituksia. Tavoitteena ei ole myöskään saavuttaa meditaatiolla erityisesti mitään. Suosittelen rohkeasti vain kokeilemaan meditaatiota, vaikka vain ihan lyhyitä hetkiä alkuun ja sellaisia harjoituksia, jotka tuntuvat itsestä mielenkiintoisilta. Ja sitten vain kokeilemaan toisena päivänä uudestaan. Eri päivinä mieli ja keho ovat erilaisia ja näin myös meditaatio voi tuntua erilaiselta. Meditaatioon tutustumisen voi aloittaa ihan muutaman minuutin hiljaisista istumahetkistä. Rauhallinen ympäristö auttaa aina alussa keskittymään paremmin.

**Tuot kirjassasi esille useita buddhalaisuuteen liittyviä käsitteitä. Yksi näistä on shamatha. Mikä on sen sisältö ja miten sitä harjoitetaan?**

Shamatha, joka voidaan kirjoittaa myös samatha, tarkoittaa mielen rauhoittamista. Jos mieli voi olla täynnä monia ajatuksia, monenlaista stressiä, niin tällöin mieltä voi koettaa rauhoittaa shamatha-meditaatiolla. Shamatha-harjoituksessa voi vaikka keskittyä siihen, että hengittää rauhallisesti ja alkaa laskea hengityksiä. Kun mieli rauhoittuu, voimme olla vain läsnä vaikkapa mielessämme pyörivälle vaikealle ajatukselle tai tunteelle lempeydellä, arvostelematta sitä tai työntämättä sitä sivuun.

Olet asunut kahteen otteeseen Japanissa. Mitä Japani ja sen kulttuuri on antanut sinulle ja mikä siellä kiehtoo sinua?

Alun alkaen opiskelin töiden ohessa japanin kieltä ja kulttuuria Helsingissä 1990-luvulla. Siitä alkoikin elämän mittainen kiinnostus Japania ja sen kulttuuria kohtaan. Japanissa minua kiinnostaa hyvin monikin asia… syvä ja monipuolinen kulttuuri, estetiikka, japanilainen luonto ja kuinka japanilaiset itse siihen asennoituvat, japanilaiset elokuvat ja kirjallisuus… ja nykyään tietenkin myös Japanin buddhalaisuus. Arvostan suuresti vuosien varrella muodostuneita tärkeitä ystävyyksiäni japanilaisten kanssa.

Olet kirjoittanut kirjoja Suomesta ja suomalaisesta elämäntyylistä Japanin kirjamarkkinoille. Mikä maastamme kiinnostaa Japanissa? Mitä mieltä olet tulkinnasta, että japanilaisissa ja suomalaisissa on jotakin samankaltaisuutta?

Aloitin kirjoittamaan kirjoja Japanin markkinoille alun perin siitä syystä, että olin nähnyt Suomesta kertovia japanilaisia kirjoja, jotka eivät näyttäneet minusta Suomelta. Ne esittelivät paljon suomalaisia brändejä ja tarkasti sisustettuja koteja. Minä puolestani halusin esitellä aitoa, arkisempaakin suomalaisuutta ja avata suomalaisten ajatus- ja arvomaailmaa. Olen nyt kirjoittanut kolme kirjaa Japaniin suomalaisesta elämästä ja yhteiskunnasta.
Japanilaisissa ja suomalaisissa ihmisissä on kyllä joitain samanlaisia piirteitä, esimerkiksi ujous, vaatimattomuus ja luonnon arvostaminen. Mutta meissä on myös paljon erilaisuutta. Suomessa ollaan kärjistäen sanottuna yksilökeskeisiä ja työelämässä usein suorituskeskeisiä, kun taas Japanissa yhteisö ja samanlaisuus on yleensä keskiössä.

Haluatko vielä haastattelun päätteeksi tuoda joitakin ajatuksiasi esille?

Haluaisin tässä lopuksi vielä sanoa sen, että itse, kuten myös jotkut tunnetut opettajatkin, näen buddhalaisuuden enemmänkin elämän filosofiana kuin uskontona. Ehkä sopiva kuvaus buddhalaisuus voisi olla henkinen elämäntapa.
Buddhalaisuuteen tutustuminen on antanut minulle äärimmäisen paljon kaikkien näiden vuosien aikana. Se on avartanut ja rauhoittanut mieltäni monella tapaa, antanut uusia katsontakantoja elämän haasteisiin ja iloihin.