Blogin Vieraspöytä: Pia Rockström

Blogini ensimmäisenä vieraana on Pia Rockström. Hän on ammatiltaan toimittaja, jolla on 25 vuoden kokemus työstä media-alalla. Nykyisin Pia toimii perhetoimittajana Ystads Allehanda-lehdessä. Hän asuu miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Ystadin ulkopuolella, niin etelässä kuin Ruotsissa voi päästä. Vapaa-aikana Pia on mielellään luonnossa ja myös jooga on hänelle tärkeää.

Tämän haastattelun lähtökohtana on Pian toinen kirja ”Sensitivt ledarskap. Möt det nya sättet att leda i tolv interjuer” (2020, Tegar Förlag). Hänen ensimmäinen kirjansa oli vuonna 2017 julkaistu ”Högsentiva berättar”, jota varten hän haastatteli 22 erityisherkkää. Tuon ensimmäisen kirjan tavoitteena oli tuoda esille erityisherkkyystemperamentin vahvoja puolia. Tällä hetkellä Pia kirjoittaa kolmatta kirjaansa, joka käsittelee sellaisia kaksosia, jotka ovat jossakin elämänsä vaiheessa menettäneet kaksoissisarensa.

Tervetuloa Pia

Mistä sait idean käsitellä kirjassasi herkkää johtamista?

Idea syntyi, kun katsoin elokuvaa ”Sensitive: The Untold Story”, joka tuo esille erityisherkkyyteen liittyvää tutkimusta. Tuon elokuvan yksi osa käsittelee erityisherkkyyttä työelämässä. Siinä saksalainen tutkija Maike Andresen kertoo tutkimuksestaan, joka osoitti, että erityisherkillä ihmisillä on taipumus hyväksyä heille tarjotut johtavat työroolit. Maike Andresen on seurannut useita erityisherkkiä johtajia, joista hän on tullut syvästi vaikuttuneeksi. Hän kertoo muun muassa erityisherkästä orkidea-yrittäjästä, joka tunsi työntekijänsä näiden yksityiskohtia myöten, minkä johdosta hän pystyi näkemään syntyneiden ongelmien ytimen ja pystyi myös löytämään niihin ratkaisuja. Kun näin elokuvan tämän osan, kävi selväksi, että halusin valottaa herkkiä johtajia.

Miksi olet kirjoittanut tämän kirjan?

Kirjoitin ensimmäisen kirjani erityisherkkyydestä ja tämä on kuin jatkoa sille. Näen sen sellaisena prosessina, että kun olet oppinut tunnistamaan oman temperamenttisi piirteitä ja tullut siitä vahvaksi, on luonnollista, että haluat myös osallistua maailmassa näillä hienoilla ominaisuuksillasi. Kun luin tulevaisuuden johtajuutta käsittelevää tutkimusta, niissä painottuu kahtena avainsanana ihmissuhteet ja johtajan itsetuntemus. Siksi näin avainasiaksi kirjoittaa juuri erityisherkistä, pehmeistä johtajista ja siitä, miten heillä voi olla tärkeä rooli työelämässä.

Miten löysit johtajia haastateltaviksi? Halusivatko he kertoa omista kokemuksistaan?

Olen käynyt paljon eri messuilla esittelemässä ensimmäistä kirjaani ”Högsensitiva berättar” ja näillä messuilla tapasin noin puolet uuden kirjani johtajista. Joitakin johtajia löysin median välityksellä ja johtamiskirjallisuuden kautta. Yhtä johtajaa minun piti haastatella jo ensimmäista kirjaani varten, mutta hänelle tuli silloin este.
Kaikki haastattelut muodostuivat erilaisiksi, koska minulla ei ollut mitään tarkkaa haastattelun mallia. Kaikki haastattelut erityisherkät johtajat ovat eri tavoin valaisseet, mitä on herkkä johtajuus.

Kahdentoista haastattelun jälkeen, mitä sinun mielestäsi on herkkä johtajuus?

Herkässä johtamisessa on kyse henkilöstön ja asiakkaiden kuuntelemisesta, heidän tuntemisestaan ja kyvystä kommunikoida heidän kanssaan. Se on ihmissuhdepohjaista johtajuutta, jossa hyvinvointi tulee ensin ja talous tulee toisena. Herkkä johtaja on tarkka siinä, että hänellä on tasapaino työn ja siitä palautumisen välillä. Herkkä johtaja näkee tärkeäksi oman sisäisen ohjauksensa. Herkillä johtajilla on kyky laaajempaan näkökulma, jonka johdosta ja he pystyvät näkemään ajatusten ja tunteiden taakse ja näkemään myös työntekijöidensä ytimen.
Herkässä johtamisessa on kyse myös siitä, että johtaja pystyy delegoimaan sellaisia tehtäviä, joita muut tekevät heitä paremmin. Kyse on myös taukojen pitämisestä, jota he priorisoivat työpäivänsä aikana. Jokainen tekemäni haastattelu sisältää erilaisia opetuksia siitä, mitä herkkä johtajuus on.

Mikä yhdistää haastateltavien näkemyksiä? Mikä erottaa heidät toisistaan?

Monet haastattelemistani ihmisistä ovat jossain elämänsä vaiheessa menneet päin seinää. He ovat joutuneet menemään pitkälle löytääkseen sen, miten he haluavat tehdä työtä. Useat ovat valinneet henkilöstövastuun siirtämisen, joka on heidän mielestään sopinut paremmin vankemmille johtajille. Useat ovat myös tarkkoja sen suhteen, keitä he palkkaavat. Yksi haastattelemani johtaja menee tässä niin pitkälle, että se on hänen tärkein johtamiseen liittyvä tehtävä. Konkreettisesti tämä tarkoittaa sitä, että hänen työhaastattelunsa kestävät kahdesta kolmeen tuntiin.
Suurin ero heidän välillään on siinä, että heidän kaikkien johtaminen on pehmeää, mutta heistä kolme ei määrittele itseään erityisherkäksi. Minulle onkin ollut tärkeää laajentaa kuvaa herkästä johtajuudesta. Muutkin kuin erityisherkät ihmiset voivat olla empaattisia johtajia.

Mitkä ovat herkän johtamisen haasteet työelämässä? Mitkä ovat sen mahdollisuudet?

Tutkimukset osoittavat, että työpaikan toimivat ihmissuhteet ovat tärkeintä, jotta voimme hyvin työssämme. Toimivien työntekijöiden välisten suhteiden avulla selviämme myös kovemmasta työtahdista. Puhutaan myös paljon siitä, miten tärkeää on olla empaattinen ja sosiaalisesti taitava johtaja. Sellainen joka tuntee työntekijänsä hyvin.
Suurin haaste on varmaankin sen oppiminen, että johtajan ei tarvitse olla mukana kaikessa. Se tarkoittaa delegoinnin oppimista. Yksi haastattelemistani on saanut termin ”tarpeeton johtaja”. Sellaisen johtajan ei tarvitse aina itse olla paikalla. Tällainen johtaja voi delegoida ja hänellä on valmentava suhde työntekijöihinsä, jotka saavat paljon omaa vastuuta. Toinen haaste on se, että haastatellut johtajat eivät viihdy hierarkioissa eli he haluavat mieluummin toimia matalissa organisaatioissa tai he valitsevat yksityisyrittäjänä toimimisen.

Paljon kiitoksia Pia.

Blogg-Gästbord: Pia Rockström

Min bloggs första gäst är Pia Rockström, Hon är journalist som har arbetat 25 år i mediabranschen. Idag är hon familjeredaktör på Ystads Allehanda. Pia bor med hennes man och tre barn utanför Ystad, så långt söderut man kan komma i Sverige. På fritiden tycker hon om att vara i naturen. Yoga är också viktigt för henne.

Utgångspunkten för den här intervjun är Pias andra bok ”Sensitivt ledarskap. Möt det nya sättet att leda i tolv interjuer” (2020, Tegar Förlag). Hon debuterade 2017 med boken ”Högsensitiva berättar” där hon intervjuade 22 högkänsliga personer med fokus på styrkorna i temperamentsdraget. Just nu skriver Pia på ytterligare ett manus om tvillingar som i något skede i livet har förlorat sin tvilling.

Välkommen Pia

Varifrån kom iden till att behandla Sensitivt ledarskap?

Iden kom när jag tittade på filmen ”Sensitive: The Untold Story” som tar upp forskningen kring högkänslighet. En sekvens i filmen handlar om högkänslighet och arbetsliv. Där berättar den tyska forskaren Maike Andresen om sin forskning som visar att högkänsliga tenderar att tacka ja till ledande roller. Maike har följt flera högkänsliga chefer och blivit djupt imponerad. Bland annat berättar hon om en högkänslig orkide företagare som kände sina anställda på detaljnivå vilket gjorde att han kunde se kärnan i problem som uppstod och att han också kunde hitta lösningar på dem. När jag såg den sekvensen blev det tydligt att jag ville sätta allt ljus på sensitiva ledare.

Varför har du skrivit den här boken?

Jag skrev min debutbok om högkänslighet och det här är som en fortsättning. Jag ser det nämligen som en process att när du lärt känna ditt temperamentsdrag och blivit stark i det så blir det naturligt att också vilja bidra med alla fina egenskaper ut i världen. När jag läste om forskning om framtidens ledarskap som betonar relationer och självkännedom som två nyckelord såg jag en poäng i att skriva om högkänsliga mjuka ledare och att de kan ha en viktig roll att spela i arbetslivet.

Hur hittade du ledarna? Kunde de berätta om sina erfarenheter?

Jag har varit ute mycket på olika mässor med min första bok Högsensitiva berättar och där träffat ungefär hälften av ledarna i min nya bok. Några av ledarna har jag hittat via media och ledarskapslitteratur. En av ledarna skulle jag ha intervjuat redan i min debutbok men fick då förhinder.
Alla intervjuer blev olika eftersom jag inte haft något strikt schema för intervjuerna men alla har på olika sätt belyst sensitivt ledarskap.

Efter tolv intervjuer – vad är sensitivt ledarskap?

Sensitivt ledarskap handlar om att vara inlyssnande mot personal och kunder, om att känna in dem och att kunna kommunicera. Det är ett relationsbaserat ledarskap där välmående kommer först, ekonomi kommer som tvåa. En sensitiv ledare är noga med att ha balans mellan arbete och återhämtning. En sensitiv ledare ser det som viktigt att ha en inre styrka. De har förmågan att se det större perspektivet och kunna se bortom tankar och känslor och se kärnan i sina anställda.
Sensitivt ledarskap handlar också om att kunna delegera uppgifter som andra gör bättre. Det handlar även om att ta pauser. Varje intervju innehåller olika lärdomar om vad sensitivt ledarskap är.

Vad förenar de intervjuades åsikter? Vad skiljer dem åt?

Många av de jag intervjuat har någon gång gått in i väggen och fått gå den långa vägen till att hitta hur de vill arbeta. Flera har valt att delegera personalansvar vilket de känt varit passande för mer robusta. Flera är också noga med vilka de anställer. En ledare går så långt så att han säjer att det är det allra viktigaste i ledarrollen, han har 2-3 timmar långa anställningsintervjuer. Många av ledarna prioriterar pauser under arbetsdagen.
Det som främst skiljer dem åt är att de alla har ett mjukt ledarskap men att tre av de tretton ledarna inte definierar sig som högkänsliga. Det har varit viktigt för mig att vidga bilden. Det är inte bara högkänsliga som kan vara inkännande ledare.

Vilka utmaningar finns i arbetslivet för ett sensitivt ledarskap? Vilka möjligheter finns?

Forskningen visar att fungerande relationer är det viktigaste för att vi ska må bra på jobbet. Med fungerande relationer klarar vi också ett högre arbetstempo. Mycket talar alltså för hur viktigt det är med ledare som är empatiska och socialt kompetenta och känner sina anställda väl.
Den största utmaningen är nog att lära sig att man som chef inte behöver vara med på allt. Att lära sig delegera. En av de intervjuade har myntat begreppet umbärlig ledare. Det är en ledare som inte alltid måste vara på plats, som kan delegera och som har ett coachande sätt mot de anställda som ges mycket eget ansvar. En annan utmaning är att de intervjuade ledarna inte trivs i hierarkier, de vill hellre ha platta organisationer eller så väljer de att vara egenföretagare.