Blogin Vieraspöytä: Vesa Virtanen

Keskikesän blogivieraani on Vesa Virtanen. Hän on laulaja-lauluntekijä ja kirjailija, jonka luovaan työhön ja prosessiin syvyyttä ja sisältöä tuo hänen erityisherkkyytensä.

Vesa kuvaa itseään junantuomaksi tamperelaiseksi, jonka kotipaikkajuuret ovat Jämsän Länkipohjassa. 41-vuotiaan Vesan elämästä puolet on kuulunut Tampereella kodin ollessa nykyisin Pyhäjärven rannalla Hatanpään kaupunginosassa. Vesan 11-vuotias tytär asuu osittain hänen luonaan.

Työuraa Vesa on tehnyt aiemmin LVI-tekniikan asiantuntijuustehtävissä. Hän inspiroituu nykyisin päivätyönsä rinnalla juuri kirjoittamisesta ja musiikista.

 

Tervetuloa Vesa

Miten musiikin harrastaminen ja vähitellen oman musiikin tekeminen sai alkunsa?

• Musiikki on tullut verenperintönä isältä. Hän hankki soittimet, joilla pääsin alkuun jo lapsena. Teininä soitin trash-metallia bändissä. Musiikki tuli uudestaan elämään lapseni syntymän jälkeen, kun luovuuden kahleet aukesivat ja aloin kirjoittamaan omia lauluja. 

Mistä laulujesi aiheet kumpuavat?

• Laulut saavat aiheensa koetuista tunteista. Mitä voimakkaampi tunne, sitä helpommin se kanavoituu lauluksi. 

Miten säveltäminen ja sanoittaminen menevät prosessina? Voitko kertoa jonkin sävellykseni kehkeytymisen historiaa?

• Lauluissa ensimmäisenä syntyy teemaan liittyvä laini tai riimipari. Siitä tulee yleensä joko ensimmäisen säkeistön tai kertosäkeen alku. Tapani kirjoittaa on luoda säkeisiin joku tuokiokuvaus ja kertosäkeessä sitten maalailevammin kuvata tuon tuokion herättämä tunne.
• Esimerkiksi kappale ”Hyväksyntää etsimme” sai alkunsa kaverin eromuuton yhteydessä. Olimme pakanneet muuttokuorman valmiiksi omakoti-idyllin pihassa ja kurvasimme kohti uutta onnen kangastusta.
• Jätetty osapuoli jäi seisomaan ryhti hieman kumarassa perheestä tyhjenneen talon pihaan.
  • ”Hyväksyntää etsimme,
    mut toistemme ohi vain kuljemme.
    Jotain aina vaille sydän jää
    ja se saa meidät lähtemään”

• Lauluntekijöillä soi usein jo kirjoittaessa joku tekstin tunnelmaan sopiva melodiakulku päässä. Näin teksti rytmittyy valmiiksi helposti sävellettävään muotoon. Laulua sävellettäessä teksti mukautuu lopulta omaksi melodiakseen. Hyvässä laulussa on sopivassa suhteessa tuttuuden tuntua sekä jotain tuoretta ilmaisua.
• Toisena  esimerkkinä kappaleen synnystä voisin käyttää laulua Särkynyt unelma. Se syntyi silloisella työhuoneellani myöhään illalla. Luovin ympäristö minulle on hämärä, kynttilällä valaistu hiljainen huone. Tuolloin kuun valo heijasti tuon vanhan ullakkohuoneiston ikkunasta lattiamatolle valon. Valo houkutti minut istumaan kitaran kanssa lattialle. Se oli maaginen hetki.
• Otin kitarasta soinnun ja kuuntelin, mitä se haluaa minulle kertoa. Mieleeni tuli tyttäreni ja hänen sanansa, kun peitän häntä nukkumaan, ”Isä, mitä sä vielä teet”. Kirjoitin tuolloin kirjaa isoisästäni. Sanoin tyttärelle usein, että menen kirjoittamaan. Laulun teema syntyi tästä.
  • ”Kirjoittamaan tarinaa, menneistä ajoista, hajonneista haaveista, rakkaudesta ja sodasta, sinun sukusi vaiheista.”

• Kertosäkeeseen purin riittämättömyyteni siitä, että tiedostamalla sukupolvien taakkasiirtymät, kykenen keventämään kuormaa lapselleni, mutta huomaamatta siirrän siitä kuitenkin osan eteenpäin.
  • ”Vaikka kuinka mä yritän, pelkään sen suhun siirtyvän. Mitä kannan mä sisällä on sukupolvinen särkynyt unelma”

• Kun mietin, miten jälkikasvu voi parhaiten auttaa itseään, on oppia tunnistamaan, mikä hänessä on meiltä siirtynyttä taakkaa ja mikä hänen omaansa, kirjoitin kertosäkeeseen myös ajatuksen:
  • ”Opi itsesi kohtaamaan, niin tuo ketju katkeaa”

• Laulun tarkoitus on auttaa tunnistamaan näitä asioita ja myös lohduttaa, että joskus vielä tulee sukupolvi, joka saa sen täydellisen lapsuuden ilman sotiemme jättämiä traumoja.

Miten erityisherkkyys näkyy ja kuuluu musiikissasi? Millaisena voimavarana näet erityisherkkyyden muusikkona, mutta yhtälailla myös yleensä elämässäsi?

• Aistivoimaisuus ja rikas sisäinen maailma luo perustan luovalle työlle ja toisaalta luova työ on pelastus herkillä tuntosarvilla ympäristöään aistivalle ihmiselle. Luova ilmaisu pitää minut järjissäni. Laulut ovat kanava purkaa tuntoja ja tuntea yhteyttä kuulijoihin. Niiden tarkoitus on pysäyttää ja onnistuessaan myös liikauttaa.

Miten koet esiintymistilanteet? Millainen esitystilanne on erityisesti jäänyt mieleesi? 

• Alkuun jännitin esiintymistä todella paljon, mutta toistojen kautta rohkeus lisääntyi ja nykyisin minut voi tiputtaa kitaran kanssa melkein mihin vain ja selviän siitä. Esiintyminen on parhaimmillaan voimaannuttava kokemus, mutta toisinaan se voi myös viedä voimat. Tämä riippuu tilanteesta, ympäristöstä ja yleisöstä. Mitä vastaanottavaisempi yleisö ja häiriötön tila on, sitä parempi fiilis esityksestä jää. 
• Yksi merkittävä keikka oli aikoinaan HSP-Suomen Erityisherkät ry:n kesätapahtumassa ”Heimojuhlilla” Järvenpäässä 2017. Tunne, jota lauluillani välitin, lähti hämärässä tilassa virtaamaan satapäisestä yleisöstä takaisin minuun. Se oli maaginen hetki. Se oli ensimmäinen voimaannuttava esiintyminen ja antoi uskoa, että tätä kannattaa jatkaa. 

Olet myös aktiivinen kirjoittaja ja kirjailija ja olet käsitellyt muun muassa sukusi historiaa Länkipohjassa? Mistä tämä kiinnostus lähti liikkeelle ja mikä merkitys tällä kirjoittamisella on ollut sinulle? 

• Aktiivinen kirjoittaminen ja sen opiskelu alkoi myös lapseni syntymästä kymmenen vuotta sitten. Ensimmäinen kirja syntyi isoisästäni vallankumoustaistelijana vuonna 1918. Aloin tutkia kotikuntani sisällissotahistoriaa ja tuosta aikakaudesta alkoi paljastua paljon vaiettuja asioita kuten isoisäni osallisuus tapahtumiin. Kuljin kirjassa hänen saappaissaan sosialistisen aatteen värittämän matkan Länkipohjan verilöylyn, Tampereen taisteluiden ja vankileirin kautta kunnallispolitiikan vaikuttajaksi.
• Kirjoittamalla olen löytänyt juureni. Sen avulla kykenen ymmärtämään itseäni ja maailmaa paremmin. Se on tapani jäsennellä, paketoida ja romantisoida historiaa sekä nykyhetkeä ymmärrettävämpään muotoon. 

Haastattelun päätteeksi Vesa kiteyttää ajatuksensa oivallisesti seuraavasti:

• Olen löytänyt itselleni merkityksellisen tavan palvella yhteisöä. Tunnen olevani siten etuoikeutettu. Se on kuitenkin vaatinut myös uhrauksia. Jostain on luovuttava, jotta uudelle jää tilaa. Tärkeintä on luottaa prosessiin. Mitä enemmän sille antaa, sitä paremmin se kantaa.

Kiitos Vesa haastattelusta