Erityisherkkyys identiteettinä 

Syksyn aikana olen pitänyt useita erityisherkkyyteen liittyviä luentoja ja työpajoja. Osallistujat, varsinkin työpajoissa, tuovat esille runsaasti ja monipuolisesti omia kokemuksiaan haasteineen ja iloineen. Tapahtuu mielenkiintoista ja nyanssista kokemuksien jakamista. Puhe itsestä selventää omia käsityksiä ja toisten vivahteiset näkökulmat laajentavat pohdintoja itsestä.

Kun muodostamme itsestämme jotakin uutta tietoa, se vaikuttaa identiteettiimme. Identiteettimme koostuu monista osatekijöistä. Kun vaikkapa esittäydymme jossakin tilaisuudessa, tuomme nimemme ohella esille jotakin keskeistä itsestämme kuten vaikkapa, missä asumme, millainen perhe meillä on, mitä teemme, mitä harrastamme jne. Identiteettimme sisältönä ovat myös ikä, sukupuoli, kansallisuus, koulutus, sosiaaliset verkostot, kokemus kehollisuudesta tai jotakin aivan muuta.

Mutta entä kun temperamenttimme piirteenä on erityisherkkyys? Tulkitsenko elämääni siitä käsin? Kysyn itseltäni ja myös noissa työpajoissa:

”Millainen tuo erityisherkän identiteetti on ja kuinka merkittävässä asemassa se on identiteettimme kokonaisuudessa?”.

Valokeilaa ja peruutuspeiliä

Olettavasti useimmat meistä selittävät itseään, tekemisiään, suhteitaan ja haasteitaan. Se on ihmisen piirre rakentaa oman ymmärryksensä tarinaa. Tuo tarina voi muuttua elämän kuluessa. Tieto erityisherkkyydestä, vielä uutena ja vasta noin kymmenen vuotta laajemmin tiedoksi tulleena, on muodostunut monille ratkaisevaksi käänteeksi itsemme ymmärtämisessä myönteisesti.

Toki erityisherkän vaarana voivat olla niin sanotut attribuutioerheet eli erityisherkkä selittää jotakuinkin kaiken elämässään, varsinkin haasteiden, johtuvan herkkyydestään. Tai hän kokee olevansa kuin ”valokeilassa”, jolloin hän olettaa jokseenkin kaikkien kokevan hänet vaikkapa ujona, arkana, outona, jotenkin erilaisena.

Työpajoissa painotan erityisherkkyyttä vahvasti voimaantumisen ja ilon lähteenä. Olen sanonut osallistujille, että erityisherkkyys on minulle itselleni kuin symbolinen peruutuspeili, perspektiivi katsoa taaksepäin elämän tapahtumia. Ikäviltä vaikuttaneet kokemukset ja niihin liittyvät tunteet saavat armollisemman tulkinnan. Erityisherkkyydestä on muodostunut minulle uusi, elämän tulkinnallinen juoni.

Merkityksien etsimistä elämässä

Identiteettipohdinnoilleni sain perspektiiviä saksalaisen erityisherkkien verkoston (Netzwerk Hochsensibilität) ylläpitäjän Luca Rohlederin tekemästä psykologian tohtorin Hermann Rühlen haastattelusta. Haastattelun ydinteemana on juuri erityisherkkien identiteetti.

Hermann Rühlen mukaan erityisherkille tärkeitä identiteettiinsä liittyviä kysymyksiä voivat olla esimerkiksi: "Miten näen itseni?" ja "Mitä varten olen?" Siksi erityisherkät ovatkin eräänlaisia merkityksien etsijöitä. Hermann Rühle antaa Luca Rohlederin haastattelussa kolme neuvoa meille erityisherkille itsetuntemuksemme vahvistamiseksi:

1 Tietoisena pysyminen omasta ainutlaatuisuudesta

2 Vertailun välttäminen toisiin

3 Omien rajojen tunnistaminen ja testaaminen

Varmaankin näihin liittyvät sisällöt ovat monille meistä tuttuja. Vertaamme helposti itseämme toisiin, emmekä ole tyytyväisiä itseemme. Omat rajamme häilyvät ylikuormittumisen vyöryessä päällemme. Erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa emme oikein löydä paikkaamme ja luontevaa olotilaa. Seurauksena noista on tuo oman ainutlaatuisuuden epäily ja epävakaistuminen.

Mihin minä kuulun?

Tuo Hermann Rühlen identiteetin tulkinta ei suoranaisesti sisällä sosiaalista identiteettiä. Se puolestaan tarkoittaa kysymystä ”mihin minä kuulun?” Kuulumme ja samastumme elämässämme erilaisiin ryhmiin, joiden merkitys luonnollisesti vaihtelee itse kullakin. Kohta meillä on edessä Suomen itsenäisyyspäivä. Tuolloin 6.12. nousee esille juuri tällainen sosiaalisen identiteetin kansallinen puhe eli mitä Suomi ja suomalaisuus itse kullekin merkitsee?

Sosiaalisen identiteetin kulmakivi on ”me-kokemus”. Voinkin siis asettaa seuraavat kysymykset:

• Muodostuuko erityisherkillä toisiinsa kuulumisen tunne?
• Olemmeko toisillemme samastumisen kohde?

Identiteetin sosiaalisen perustan voidaan näin ajatella muodostuvan tiedosta itsestä ja toisista erityisherkistä sekä erottumisesta ei-erityisherkistä. Vielä monille uutena asiana erityisherkkien sosiaalinen side voi olla varsin hapuilevaa. Ikään kuin symbolisesti yrittäisimme löytää toisiamme tiheässä metsässä tai puun takaa kohtaamme sattumalta toisen samanlaisen todeten, että "ai, että sinäkin olet täällä!"

Samastuminen mahdollisuuksia voivat olla juuri tuollaiset kurssit, joita pidän. Tai erityisherkkien omat sosiaalisen median ryhmät. Etäkuulumista ei tulekaan väheksyä. Esimerkiksi kun erityisherkät jakavat kokemuksiaan ja asettavat toisilleen erityisherkän elämän arkeen liittyviä kysymyksiä, muodostuu vertaisymmärryksen rinki.

Stuart Hall ja identiteettien rappeutuminen

Otan esiin kirjahyllystäni sosiologin ja kulttuurintutkijan Stuart Hallin ansiokkaan teoksen ”Identiteetti” (suomennus vuodelta 1999).  Hän on kaksi vuosikymmentä sitten todennut, että sosiaalista todellisuutta vakauttaneet vanhat identiteetit (kuten vaikkapa yhteiskuntaluokka ja asuinyhteisö) ovat rappeutuneet antaen tilaa uusille, sirpaloituville identiteeteille. Seurauksena on modernin jälkeisen ajan yksilö, jolla ei ole kiinteää, olemuksellista tai pysyvää identiteettiä.

Seurauksena ovat siis vaihtelevat identiteetit, jotka ovat osin valinnaisia, symbolisia ja kerronnallisia. Juuri tästä erityisherkkyyden lyhyessä historiassa on kyse. Elaine Aronin tutkimukset ja kirjat, muu alan kirjallisuus, media-aineistot, sosiaalisen median erityisherkkien keskustelufoorumit tai luennot ja workshopit ovat aineksia yhteenkuuluvuuteemme.

Tuo yhteys on vaihtelevaa, ajankohtaistuvaa silloin ja tällöin, ja ehkä koko ajan muutoksessa elävää, kun elämämme kulkee eteenpäin ja erityisherkkyytemme saa siten uusia merkityksiä. Tämä ei kuitenkaan tee erityisherkkien sosiaalisesta identiteetistä jotenkin vähemmän merkityksellistä.

Itsemme ymmärtämisen jatkuvuus

Merete Mazzarella kiteyttää mainiosti kirjassaan ”Tähtien väliset viivat. Esseitä identiteetistä” identiteetin kolme keskeistä merkitystä. Yksi näistä on juuri tuo Hermann Rühlen painottama minäkuva, yksilöllisyys, käsitys enemmän tai vähemmän yhtenäisestä ja erityisestä minuudesta. Toiseksi kyse on sosiaalisesta kuulumisesta ja samastumisesta. Kolmanneksi Merete Mazzarella nostaa esiin pysyvyyden, jatkuvuuden ajassa ja tilassa siten, että koen olevani tänään sama kuin eilen.

Erityisherkkyys tietona on saattanut hyvin perusteellisesta muuttaa tulkintaa itsestämme. Tietoaineistona se on uusi. Siksi se voimaantuu kuin itsessään antaen aineksia ”keitä me olemme” -selkeyteen ja myös erityisherkkien  yhteenkuuluvuuden tunteeseen. Samalla saamme sisäisesti jatkuvuuden juonen, itsemme ymmärtämisen ja hyväksymisen kehyksen.

Påminn mig om att alltid lyssna på rösten som

lockar fram min äkta identitet och hjälp mig att

vila i min kärnä med både hjärta och hållning

Sofia Sivertsdotter: Älskad. Vila i den du är.