Henkisen älykkyyden arkisuus ja käytännöllisyys

Kirjani pohjalta tarkastelin kesän alussa henkisen kehittymisen ideaa ja mahdollisuutta. Tällä kertaa pohdin henkisen älykkyyden sisältöä ja merkitystä. Eli: mitä henkinen älykkyys on ja miten se vaikuttaa elämässämme?

Sain näihin pohdintoihini mainiota tausta-aineistoa, kun viime viikonloppuna Orivedellä ”Henkisen kasvun seminaarissa” pyysin osallistujia kirjoittamaan ajatuksiaan ja näkemyksiään henkisestä älykkyydestä. Tuonkin tekstiäni monipuolistamaan joitakin näistä mielenkiintoisista kuvauksista.

Henkisen älykkyyden kuvauksia

Henkisen älykkyyden tarkastelu ja myös tutkiminen lähti liikkeelle 1990-luvun lopulla Yhdysvalloissa. Vauhditusta tähän tarkasteluun antoi hieman tuota ennen tunneälykkyyden määrittely. Aiemmin kesällä blogivieraani Mari Sommer kirjoitti oivallisesti ja monipuolisesti tunneälyn sisällöstä ja vaikutuksesta.

Vuosituhannen vaihteen ensimmäiset kuvaukset henkisestä älykkyydestä tehtiin psykologisen tutkimuksen alalla. Näistä minua ovat inspiroineet omiin henkisen älyn pohdintoihini erityisesti yhdysvaltalaisen tutkijan, Robert Emmonsin ajatukset. Hänen mukaansa henkisessä älykkyydessä (spiritual intelligence) on kyse yksilön kyvystä ja valmiudesta käyttää sitä soveltavasti omassa elämässään. Sitähän se älykkyys ylipäätään on. Jotakin sellaista, mitä kykenemme käyttämään vastaan tulevissa tilanteista elämämme aikana. Luovasti ja soveltaen. Robert Emmons toteaa lisäksi, että henkisyyden myötä kohtaamme ongelmia tai pulmia, jotka on ratkaistava omalla älyllisyydellä. Voidaan siis ajatella, että henkinen äly auttaa ja miksei myös pakottaa meitä tunnistamaan tuollaisia haasteellisia tilanteita. Eräs kysymykseeni Oriveden tapahtumassa vastannut tuo esille tähän liittyen muutoksen näkökulman:

Rohkeutta olla aina uuden alussa ikuisessa muutoksen hetkessä. Hetkeen sydämen viisaudella. Juuri syntyneenä ikuisena.

Henkinen äly tulee todelliseksi siis jossakin uudessa alussa tai tilanteessa. Se voi aikaansaada muutoksen, kun joudumme pohtimaan esimerkiksi omia arvojamme jossakin konkreettisessa tilanteessa. Ehkä kirjoittajan kuvaamalla tavalla henkinen älykkyys kiteytyy juuri sydämen viisautena. Toinen vastaaja kirjoittaa näkemyksensä seuraavasti:

Henkinen älykkyys tarkoittaa, että osaa noudattaa sitä myös tavallisessa arjessa.

”Niinpä”, tuohon voi todeta. Arki omassa tavallisuudessaan on eräänlainen mittari sille, toimiiko ja vaikuttaako henkinen älykkyytemme. Eräs vastaaja kiteyttää henkisen älyn kahteen sanaan eli se on ”itsensä rakastamista”. Miten voimme rakastaa aidosti toisia, jos emme kykene rakastamaan, hyväksymään ja arvostamaan itseämme. Juuri siitä kumpuavat hyvät teot, toisten huomioonottaminen aidosti ja pyyteettömästi, kun yhteys omaan sisimpäämme on kohdillaan.

Henkisen älykkyyden sisältö

Edellä olen tuonut esille sen, miten ja millaisissa tilanteissa henkinen älykkyys tulee todelliseksi ja sitä käytetään. Oleellista on tietysti myös se, mikä on henkisen älykkyyden sisältö. Siteeraan taas Robert Emmonsia, kun hän esittää seuraavan viiden kohdan listan:

Emmonsin listalta löytyy tuo jo edellä esille tullut ongelmien ratkaiseminen. Henkinen älykkyys on yleisellä tasolla myös yhteyttä johonkin korkeampaan. Tuo korkeampi voi olla jumalallisuuden, universaalisen yhteyden tai vaikkapa jonkinlaisen energiayhteyden kokemista. Kokemus itsessään voi olla kokijalle mystinen. Voimme tunnistaa henkiolennon, vaikkapa enkelin tai edesmenneen läheisen, läsnäolon. Tai ehkä meille tapahtuu jokin ihme ja ”magic happens”.

Kun Robert Emmons painottaa kyvykkyyttä, niin tähän sopii erään kysymykseeni vastaajan seuraava ajatus henkisestä älykkyydestä:

Laaja-alainen näkemys kaikkeen.

Toinen merkittävä henkisen älykkyyden tutkija, Danah Zohar, kiteyttää tämän kykynä nähdä jonkinlainen “iso kuva” asioissa. Kun kyse on jostakin ongelmasta, henkisesti älykäs ihminen "näkee metsän puilta", hän osaa suhteuttaa ratkaisua odottavan asian.

Pyhyyden kokemus

Entä sitten hyvä lukijani, mitä ajattelet tuosta “kyvystä pyhittää päivittäisiä kokemuksia”. Pyhyyden liitämme usein tiloihin, tilanteisiin ja symboleihin. Vaikkapa kirkkotilaan. Pyhyys on jotakin arjesta ja maallisesta erottuvaa. Mutta Robert Emmons siis painottaa juuri tuota arkisuutta ja päivittäisyyttä.

Joitakin viikkoja sitten matkustin Seinäjoelle pitämään luentoa. Tuon tunnin junamatkan aikana minut valtasi suunnaton rauhan ja levollisuuden tunne. Ajatukseni ja tuntemukseni kulki jotenkin näin, että “kaikki on hyvin ja minun on mahdollista kohdata ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita luentoni aiheesta”. En tarvinnut mitään mieltäni rauhoittavaa mindfulness-harjoitusta. Olin tietoisesti läsnä, kuin vedenkaltaisessa tyyneyden pinnassa.

Nyt ajattelen, että tuo hetki oli minulle jonkinlainen pyhyyden kokemus. Kyse oli varmaankin ruotsalaisen uskontopsykologin Owe Wikströmin jäsentelyn mukaisesta “mikropyhyydestä”. Liitin tuohon hetkeen myös Robert Emmonsin mainitseman hyveellisyyden ulottuvuuden. Kun edessä oli tuo Seinäjoen luento, koin olevani oikeutettu tuohon kohtaamiseen ja jakamaan hyveellisesti kuin lahjana asiani sisältöä. Aina kaikki ei ole näin hetkellisesti lähes mystistä. Mutta henkisen älykkyyden kannalta voimme joka hetki kokea jotakin syvempää ja korkeampaa ja olla valmiita käyttämään sitä edellä mainittuna vastaajan mainitsemana sydämen viisautena.

Yhteenvetona minulle henkinen älykkyys on ennen kaikkea elettyä henkisyyttä. Arkista, kokemuksellista, käytännöllistä, paikkoihin ja tilanteisiin liittyvää. Mitä se on sinulle?

Kuvat: Viinikan puisto, Tampere.