Henkinen kehitys ja pieni kirjakauppa Linzissä

Uuden kirjani, ”Henkistä fitnessiä ja älykkyyttä työelämään – kokemuksia ja käytäntöjä”, ydinajatus on se, että ihminen voi kehittää itseään henkisesti. Tässä blogissani avaan henkisen kehityksen sisältöä. Se toimii samalla johdatuksena tuleviin teksteihini, joissa käsittelen tarkemmin henkistä älykkyyttä ja henkistä fitnessiä.

Ihmisen henkisen kehittymisen tavoite näyttää korostuvan omana aikanamme, kun tarjolla on monenlaisia elämäntaidon ja voimavaraistumisen oppaita ja ohjeita. Tavoittelemme mielen tasapainoa ja elämän tarkoituksen selventymistä. Sinänsä tässä ei ole mitään uutta. Uskonnot ja erilaiset maailmankatsomukset ovat sisältäneet käskyjen noudattamisia, henkisiä ja hengellisiä oppeja ja rituaaleja. Nämä ovat johdattaneet ihmisiä elämänpoluillaan päämääränä vaikkapa iankaikkinen elämä tai vapautuminen karmasta.

Persoonan kiinteytyminen

Kirjaprojektini aikana viehätyin yhdysvaltalaisen psykologin ja tutkijan Robert A. Emmonsin ajatuksista. Hän kirjoittaa kirjassaan ”The Psychology of Ultimate Concerns” (1999) siitä, miten uskonto ja henkisyys vahvistavat persoonamme selkeämpää kokonaisuutta ja identiteettiä. Ymmärrämme elämämme kulkua paremmin ja ikään kuin kerromme itsellemme omaa elämäntarinaamme henkisen kehitysprosessin kehyksestä käsin. Se luo meille oman olemassaolomme turvaa. Miksi olen, mitä varten olen – nämähän ovat henkisyyden ydinkysymyksiä. Ja niihin etsimme vastauksia.

Mitä tuo henkinen kehitys sitten tarkemmin merkitsee? Voidaan ajatella, että sen eräänlaisena kivijalkana on parempi itsetuntemus. Tunnistamme itsemme elämässämme, millaisia olemme omasta mielestämme ja mitkä ovat meille tärkeitä asioita ja arvoja.  Parempi itsetuntemus edistää tasapainoisempaa elämäntapaa. Sen sisältönä voi olla huolehtiminen omasta kehosta, terveellinen ravinto, tietoinen läsnäolo ihmissuhteissa ja palveleva asenne työssä.

Vaiheita ja käännekohtia

Mielenkiintoista on pohdiskella henkisen kehityksen vaiheita ja mahdollisia käännekohtia. Erilaiset koettelemukset, esimerkiksi vakavat sairaudet omassa tai läheisten elämässä, saattavat olla pysähdyspaikkoja, jotka pakottavat meitä miettimään perimmäisiä kysymyksiä. Joillakin erilaiset virikkeet kirjojen, kurssien, tapahtumien muodossa voivat aktivoida kohden uutta suuntaa oman ymmärryksen tiellä. Joillakin on yhteys henkimaailmaan vaikkapa enkelikokemuksina ja josta tulee oleellinen elämän suuntaviitta.

Tätä kirjoittaessani mietin omaa prosessiani. Mistä orientoituminen henkisen kehityksen pohdintaan alkoi ja onko siinä ollut käännekohtia ja virikkeitä? Tuntuu, että henkinen kulkuni on ollut tasaista ilman suuria kehitysloikkia. Ehkä tämä tasaisuus onkin juuri oman tarinani ydin. Jatkuvaa rakentamista ja rakentumista. Tästä kirjoittaa viisaasti saksalainen filosofi Albert Kitzler kirjassaan ”Wie lebe ich ein gutes Leben – Philosophie für Praktiker” (2016). Oleellista on kirjan nimen mukaisesti se, että haluamme elää hyvää elämää. Albert Kitzelerin mukaan olemme eräänlaisia oman elämämme rakennusmestareita ja hyvä elämä on kuin taideteos ja sen koko ajan kauniimmaksi tekemistä.

Kun avaa kirjakaupan oven

Viisi vuotta sitten toukokuussa olin työmatkalla Itävallassa St.Pöltenin ja Linzin korkeakouluissa. Äitini oli kuollut matkaani ennen pitkällisen dementian ja vuodepotilasvuosien jälkeen. Hautajaiset olivat välittömästi matkan jälkeen. En ollut tietenkään hyvässä vedossa, vaikka tapaamiset molemmissa korkeakouluissa olivat mainioita.

Päivä Linzissä oli mennyt hyvin. Olin luennoinut kahdelle sosiaalityön opiskelijaryhmälle elokuvien yhteiskunnallisesta ja sosiaalisesta tulkinnasta. Suomalaisena esimerkkinä käytin tietysti Aki Kaurismäen tuotantoa. Olin jo hotellin lähettyvillä, kun huomasin pienen kirjakaupan. Tuo, Buchhandlung Alex,vaikutti mielenkiintoiselta ja sinne oli jokin vetovoima. Sieltä löysin tuon Albert Kitzlerin kirjan, johon usein palaan. Elämän käännekohta ja henkinen virike summautuivat. Onneksi olin tuossa hetkessä ja paikassa ja avasin kirjakaupan oven. Sitä on henkinen kehitys parhaimmillaan ja joskus myös yllättävimmillään. Kun avaa oven tai portin johonkin uuteen.