Blogin vieraspöytä: Kati Nerg

Tämän vuoden viimeiseksi blogivieraakseni olen saanut Kati Nergin. Kati asuu Kangasalan Liutun maisemista. Hän on opiskellut lähihoitajaksi, sosionomiksi (AMK), työnohjaajaksi (STOry) ja mindfulness-ohjaajaksi. Katilla  on pitkä kokemus naisten etsivästä työstä, Etna-työssä. Etna-työ tarjoaa tamperelaisille naisille apua asumisen, talouden ja arjenhallinnan haasteissa. Tukea saa myös päihteisiin tai mielenterveyteen liittyvissä asioissa sekä muissa elämää vaikeuttavissa hankaluuksissa. Etsivän työn periaatteet elävätkin Katissa syvällä:

Kohtaamisen merkityksellisyys, vapaaehtoisuus, valta-asetelmien riisuminen, osallistujan äänen kuuleminen mahdollisimman oikein.

Katin harrastuksia ovat liikunta sen eri muodoissa. Hän kulkee työmatkansa sähköpyörällä, pitää luonnossa liikkumisesta ja käy kuntosalilla. Tänä syksynä Kati on palannut vanhan harrastuksensa, talviuinnin pariin. Iloa hän ammentaa läheisistään, pienistä hetkistä ja niiden merkityksellisyydestä sekä luonnosta.

Monesti mietin sitä, miten moni asia on hyvin. Kiitollisuus on vahvistava tunne ja olen tietoisesti harjoitellut tunnistamaan sitä omassa elämässäni. 

Tervetuloa Kati

Toimit ohjaajana Katukilta-hankkeessa? Millainen hanke tämä on ja millainen on oma työsi ohjaajana?

• Katukilta-hanke on STEAn rahoittama kolmivuotinen kehittämishanke. Sen taustaorganisaationa on Tampereen A-Kilta ry.  Hankkeessa yhdistämme jalkautuvaa päihdetyötä sekä yhteisötaidetta. Kehitämme uudenlaisia tapoja viedä kulttuurihyvinvointia ihmisille kaduille ja matalan kynnyksen päihdepalveluihin.
• Oma työni ohjaajana pitää sisällään monenlaista ja hankkeessa onkin päässyt tutkimaan hyvin erilaisia asioita. Kohtaamista, ihmisten osallistamista, yhdessä tekemistä, tapahtumien järjestämistä ja niiden organisointia, markkinointia, raportointia, luovaa työtä ja sen konseptointia erilaisiksi kokonaisuuksiksi.

Millaisia toimintamuotoja teillä on ollut hankkeen alkuvaiheessa ja millaista vaikuttavuutta on nähtävissä? 

• Hankkeessa alkoi hyvin nopeasti muodostua erilaisia viikottaisia toimintamuotoja. Voisin nostaa esille riippuvuuksia käsittelevän valokuva-taideprojektin Viimeinen ateria, jota on rakennettu yhdessä osallistujien ja valokuvaaja Juhamatti Vahdersalon kanssa. Kevään aikana tuotamme kiertävän näyttelyn. Näyttelyyn on alkanut kertyä osallistujien tekstejä ja biisejä kuvien takaa.
• Taiteen avulla käsitellään vaikeita ja yhteiskunnallisesti tabujakin asioita. Varmasti se herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miten riippuvuuksia voi olla meillä jokaisella korostaen ihmisyyttä riippuvuuden ja stigman takaa. Meistä jokainen voi löytää kuvista palasen itseään.
• Lokakuun isoin juttu oli CLUB SOB:R eli päihteettömät Halloween-reivit. Ihmiset olivat tuoneet esille, kuinka hienoa olisi tanssia ja juhlia ilman päihteitä tai riskiä kohdata päihtyneitä. Joten yhteistyössä KRIS Tampere ry:n, Kumppanuustalo Arttelin, Ehyt ry:n ja vapaaehtoisten kanssa järjestimme 180 ihmistä tavoittaneet reivit. Päihteettömän kulttuurin luominen on tärkeää.

Mikä sinua itseäsi innostuttaa juuri tällaisessa työssä? Millaiset valmiudet ja ominaisuudet ovat hyväksi tällaisessa työssä?

• Työssä innostuttaa tuore tulokulma ja muokkautuvuus. Toisena hetkenä järjestämme isoa tapahtumaa ja toisena hetkenä kohtaamme ihmisiä puistossa. Ihmiset innostuttavat ja se miten monelta löytyy taitoa ja taiteellisuutta, jolle ei välttämättä ole ollut tilaa. Ihmiset ja yhdessä tekeminen, osallisuuden ja yhteisön tarjoaminen on iso osa työtämme.
• Henkilökohtaisista ominaisuuksista luova ja joustava mieli on erittäin tärkeä työkalu. Olen harjoitellut luovaa prosessia, joka lähtee siitä, että kaikille ideoille sanotaan ensin "kyllä" sensuroimatta.

Toimit myös työnohjaajana. Millainen työnohjaaja haluat olla ja millaisia toteuttamisen muotoja käytät ohjaustilanteessa?

• Toimin sivutoimisesti työnohjaajana, työnohjaan järjestöpuolella. Läsnäolo ja ihmisten tarpeista liikkeellelähtö ovat myös tässä työssä tärkeitä elementtejä. Hyödynnän mieluusti luontoa ja liikettä ohjauksissani ohjattavan niin halutessa. Olen ohjannut esimerkiksi kävelytyönohjauksia, joissa liike tukee aivotoimintaa ja näin päästään helpommin asian ytimeen.
• Työnohjaus on aina prosessi ja antaa meille itsellemme tilaa pohtia työtä, sen perustehtävää, arvoja ja omaa jaksamista.

Teet myös mindfulness-ohjauksia. Millaisia ohjauksia olet toteuttanut?

• Viime kesänä pidin "Läsnäoloa Liutussa" -mindfulnesshetkisiä. Otsakkeen mukaisesti järjestin ne Liutun rannassa sunnuntaiaamuisin. Katukilta-hankkeessa hyödynnän osaamistani. Olemme järjestäneet "Hiljaisuuden retriitin" ja keväälle on myös suunnitteilla hyvinvointipäivä.
• Harjoituksia pidän myös osana ohjauksia, tarkoituksena tuoda osallistujia tähän hetkeen läsnäolevaksi. Lyhyelläkin harjoituksella on palautteen mukaan vaikutusta.

Millaisia palautumisen muotoja käytät itse? Onko sinulla antaa lukijoille joitakin vinkkejä, jos heidän arjen haasteena on vaikkapa työstä palautuminen?

• Otan säännöllisesti aikaa itselleni ja kuulostelen kehoani: mitä kaipaan. Usein lähden yksin metsään, annan tilaa sille mitä nousee esille. Luonnolla on tutkittuja palauttavia vaikutuksia, tätä voin suositella ihan jokaiselle säännöllisinä annoksina.
• Harjoitan myös säännöllisesti meditaatiota, harjoittaminen paitsi palauttaa ns. tehdasasetuksia meihin, antaa aivoihin väljyyttä ja tilaa ajatella.

Hetkeen keskittyminen vähentää menneen ja tulevan murehtimista. Tasapainon löytäminen on itselleni tärkeää, hengästyttävät hetket vaativat vastapainoksi hengähdyshetkiä.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia ja tavoitteita sinulla on ja onko jotakin muuta, mitä haluat tuoda esille?

• Tulevaisuudessa ammatillisella saralla on haaveenani opiskella ratkaisukeskeiseksi terapeutiksi. Toivoisin myös saavani tehdä sekä työnohjausta että mindfulnessia edelleen.
• Elämän leppoistaminen on myös tavoite, jota kohti haluan mennä. Uskon, että se lähtee pienistä asioista liikkeelle ja on mahdollista meille kaikille  -ainakin hetkittäin.

Suuri kiitos Kati mielenkiintoisista ajatuksista ja että kerroit tärkeästä työstäsi. 

Palstakuvan ottaja: Saara Kujansuu