Olin lapsuudessa jonkin verran lihava. Lihavuuden tai tukevuuden muistikuvat liittyvät erityisesti keholliseen suorittamiseen. Nimitän siitä kömpelyydeksi. Ei mitenkään yllättävästi nämä ovat koululiikunnan kokemuksia. Ja erityisesti telinevoimisteluun liittyviä. Inhosin ja pelkäsin, jos liikuntatunnin sisältönä olivat rekkiliikkeet. Olin siis kömpelö, hidas ja myös voimaton, enkä saanut mitään liikesuorituksia aikaiseksi. Kerran ja toisenkin taisin pudota rekiltä.

Kuvataitelija ja kirjailija Alexandra Sandbäck on kirjoittanut Horisont-aikakauslehdessä (1/2020)  omasta kehohistoriastaan (”Tyngden av min egen kroppshistoria”). Siihen liittyi hänellä kouluaikana häpeää ja kiusaamista. Isokokoisena koululiikunta oli hänelle painajaista ja nuo kokemukset ovat jättäneet vaikutuksen läpi hänen elämänsä. Tällaiset kokemukset eivät varmastikaan ole harvinaisia monien kohdalla.

Entäpä oma kehohistoriani. Ja mitä on tapahtunut kömpelyysajan jälkeen. Näitä pohdiskelen tässä blogissani, kun olen aloittanut uuden kehotietoisuus-koulutuksen. Tämä ei ole kattavaa kronologia, miten oma kehotietoisuuteni on kehittynyt tai täsmentynyt. Nostan kuitenkin esille joitakin etappeja noiden kouluvuosien jälkeen.

Lasse juoksi ja minä myös

Onneksi tulivat Juha Väätäinen, Lasse Viren ja Pekka Vasala. Ja Suomi alkoi juosta. Läpi maan levisi hölkkäinnostus. Jotenkin tämä innostutti myös minua. Inspiroiduin Yleisurheilu Raketti -nimisestä kirjasta ja juokseminen ohjeista. Juoksin kyläteitä, paino putosi ja minusta tuli hoikkarakenteinen. Koulun Cooperin testin metrimäärät kasvoivat. Lopulta, taisin olla 14- tai 15-vuotias, juoksin luokallani pisimmälle. Muistan vieläkin hyvin, miltä tuntui juosta nuo viimeiset sadat metrit. Mitään kuntoliikunta-aktiivia minusta ei tullut, mutta tuo nuoruuden juoksuharrastus oli omanlaisensa käännekohta.

Heinäkuinen ilta Skansenilla

Toinen selkeä käännekohta liittyy paritanssiin. Olin välttänyt paritanssin oppimisen, mutta jotenkin se kiinnosti minua. Joensuulainen tanssinopettalegenda Juhani Tahvanainen piti kesällä 2004 Korpilahdella viikonloppukurssin. Nyt halusin oppia. Yksi syy oli se, että tanssin uudistuminen oli tuonut repertuaariin runsaasti uusia tanssilajeja. Uutta ja mielenkiintoista siis.

Kiinnostuin nopeasti ruotsalaisesta bugg-tanssityylistä, johon tietysti vaikutti myös ruotsalainen tanssimusiikki. Buggin joustava kehon liike, mahdollisuus liikkeen improvisaatioon eli ei kaavamaisesti – ne varmaan motivoivat minua. Ja niinpä kesällä 2008 toteutuu ensimmäinen tanssimatkani Ruotsiin, Tukholman molemmille tanssipaikoille Gröna Lundiin ja Skansenille.

Muistan täydellisesti, kun Skansenilla tanssin erään ihastuttavan nuoren naisen kanssa. Hänen tanssissaan oli ilo, ”glädje”, liikkeen pehmeys, ja tietysti taito. Tuolloin ymmärsin jotenkin bugg-ideaa, tai filosofiaa. Juurikin sitä kehollisuutta, että liike lähtee ja on kehossa, kun musiikki virtaa.

Feldenkraisia ja tanssimeditaatiota

Noin viisi vuotta sitten osallistuin muutamille Feldenkrais -kursseille Jyvälän kansalaisopistolla. Kyseessä on Moshe Feldenkraisin kehittämä kehollinen oppimismenetelmä. Siinä toistuvilla pienillä liikkeillä tutkitaan ja tarkkaillaan kehoa. Siten voi oppia jotakin kehoystävällisempää toimintatapaa. Harjoitukset ovat mielenkiintoisia. Miten vaikkapa selinmakuulla pään käännös sisältää vaiheita, joista emme ole tietoisia.

Taisi olla viimeinen syksyni Jyväskylässä, kun osallistuin Hyvinvointikeskus Amidan Annina Uimosen tanssimeditaatioon. Kokemukset olivat uskomattomia. Miten musiikki, vapaa liike ja sen improvisaatio tuottaa meditatiivisia kokemuksia. Annina kirjoittaa mainiossa blogissaan, miten tanssissa ”on luovuus, vapaus, improvisaatio, heittäytyminen”. Oivalsin näissä harjoituksissa juuri kehon vapaudellisuuden, jonkinlaisen matkallisuuden. Uusia polkuja avautuu ja kehollisesti niin paljon on mahdollista.

Västanfjärdin kesää

Kahtena kesänä olen osallistunut Kemiönsaaren Västanfjärdissä Riitta Saarikon ja Pirjo Salon ohjaamille Essential Motion -kursseille. Hyväksyvää kehollista läsnäoloa, pidäkkeistä irtaantumista. Jotakin uutta mahdollisuutta. Kurssipäivien aikana on muodostunut kuin kehollinen addiktio. Tätä liikettä ja rytmiä haluan lisää.

Ja toden totta sitä saan. Koska olen aloittanut Pirjon ja Riitan ohjaamina lähes vuoden mittaisen Kotona kehossa -valmennuksen. Kuten koulutuksen kotisivuilla todetaan, ”keho on viisas”. Voiko sen viisauden lähteelle päästä vielä lähemmäs. Ja mitä se on?

Nyt teen innolla välitehtävää, vapaata aistivaa liikettä.

Musiikki, keho, liike

Valitsen musiikkia, testaan sen toimivuutta ja sitten liikun. Se voi olla tanssin kaltaista tai hyvin hidasta tutkivaa liikettä, harmoniana, pysähdyksenä, uusina alkuina. Samalla mieli virittyy jollekin toiselle taajuudelle. Seuraa henkinen kokemus, mielen tyyneyden pinta. Tässä kaksi erilaista musiikillista esimerkkiä, jotka tällä hetkellä elähdyttävät minua:

• Annett Louisan: Die schönsten Wege sind aus Holz
• Arvo Pärt: Memento

Liikettä voi tietysti tehdä ja kokea ilman musiikkia. Mutta erilaisen musiikin kanssa ”leikittely” selvästi laajentaa liikkeen repertuaaria.

Kokeile sinäkin

• varaa itsellesi sopivan rauhallinen hetki
• valitse intuitiivisesti jotakin ”juuri nyt” musiikkia
• kuuntele hetki musiikkia ja anna liikkeen avautua siten kuin se nyt pakottamatta alkaa
• vaihda musiikkia, jos se ei nyt aktivoi kehoasi ja mieltäsi
• kokeile myös uteliaasti erilaisia musiikin tyylisuuntia ja miten kehosi löytää oman juonensa
• salli itsellesi kaikenlaisia tuntemuksia - kehossa, mielessä
• kiitä itseäsi ja kehoasi

Kehoiloa - kehokokemuksia.