Kymmenen vuotta erityisherkkyystietoa – missä mennään?
Viime viikolla 6.10. vietettiin kansainvälistä erityisherkkyyspäivää. Kaikki tällaiset maailmanlaajuiset tai toki myös kansalliset vuosipäivät ovat tärkeitä. Tietoa leviää paremmin myös uusille kohderyhmille. Oli mainio ajoitus, kun sain juuri vuosipäivänä pitää Seinäjoen kansalaisopistolla luennon aiheesta ”Erityisherkkyys työelämässä”. Osallistujista tuskin kukaan tiesi tästä erityisherkkyyspäivästä.
Kymmenen vuotta sitten julkaistiin Suomessa ensimmäinen erityisherkkyyttä käsittelevä kirja, Elaine N. Aronin ”Erityisherkkä ihminen”. Erityisherkkyyteen liittyvän tiedon historia on siis maassamme varsin lyhyt. Innostuinkin pohtimaan, mitä kuluneen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut ja onko erityisherkkyysasia edistynyt.
Erityisherkkyyden näkyvyys
Kahdeksan vuotta sitten löysin erityisherkkyystiedon ja tunnistin oman erityisherkkyyteni. Muutama vuosi sen jälkeen aloin toimia aktiivisesti erityisherkkien yhdistyksessä ja varsin pian aloin pitää luentoja erityisherkkyysteemoista. Viimeisen kahden vuoden aikana olen yrittäjänä toteuttanut luentoja, kursseja ja työpajoja. Olen saanut omalta osaltani olla kuin näköalapaikalla, mitä erityisherkkyydestä tiedetään ja halutaan tietää ja mitä erityisherkkyyden kentällä tapahtuu.
Ehkä erityisherkkyyteen liittyvä tieto on osin tavanomaistunut. Siitä kuuluu ansio erityisherkkien yhdistyksen toiminnalle, medialle ja jo lähes parille kymmenelle tietokirjalle. Halutessaan erityisherkäksi itsensä kokeva voi löytää tietolähteille ja saada selkeyttä ja selitystä omalle olemiselleen ja persoonansa piirteille.
Jokin aika sitten lehdessä oli Milja ja Pasi Kauniston yhteishaastattelu. Aiheena oli kirjailija Milja Kauniston isästään, iskelmälaulaja Pasi Kaunistosta kirjoittama elämänkerta. Haastattelussa molemmat mainitsivat erityisherkkyyden luovuutensa perustana. He totesivat sen avaamatta sen tarkemmin oman herkkyytensä sisältöä. Tämä on mielestäni oivallinen esimerkki erityisherkkyyden arkipäiväistymisestä. Asia ja piirteet voidaan tuoda esille selittämättä sen kummemmin. Olen erityisherkkä, so what?
Erityisherkkiä kohtaamisia
Kuluneiden viiden vuoden aikana olen pitänyt useita kymmeniä erillisiä koulutustilaisuuksia. Useat niistä ovat olleet luentoja, joiden osallistujien määrä on vaihdellut muutamista yli 50. Osallistujista keskimäärin 80 prosenttia on naisia. Elaine N. Aronin mukaan erityisherkkyyden ilmenemisessä ei ole sukupuolten välisiä eroja. Syitä on varmaan monia, miksi erityisherkkyystieto ja oman herkkyyden käsittely ja voimaantuminen ei kiinnosta miehiä. Toki ajassamme mielen ja kehon hyvinvointiin liittyvät asiat kiinnostavat yleensäkin naisia enemmän.
Koulutustilaisuuksissani osallistujat kommentoivat ja keskustelevat innokkaasti ja he tuovat omia kokemuksiaan esille. Yksi teema toistuu eli miten toiset ovat suhtautuneet omaan erityisherkkyyteen. Se liittyy tietysti tiedon vähäisyyteen ja lyhytaikaiseen leviämiseen. Kun läheisesi ja muut kohtaamasi ihmiset eivät tiedä erityisherkyydestä yhtikäs mitään, voit saada ihmettelyä osaksesi. Yhä useampi myös avautuu ja kertoo toisille piirteistään, jolloin tuo ihmettely häviää.
Toinen selkeä teema on työelämä. Miten työssä ja työpaikalla voidaan, kun siellä ilmenee erityisherkän kannalta paljon erilaisia kuormittavia tekijöitä. Tämä tarkoittaa työtiloja, työn organisointia ja toteuttamista ja kaikenlaista työhön liittyvää sosiaalisuutta kuten ryhmissä ja tiimeissä toimimista. Nämä työelämän haasteet eivät sinänsä koske vain erityisherkkiä, sillä yhä useammat muutkin voivat huonosti. Olemme kuin työelämän hyvinvoinnin mittareita.
Tuumailen usein, että kuinka paljon ja millaista tietoa ja tukea erityisherkät tarvitsevat? Luennoilla ja kursseilla käynti on poikkeamista tiedon lähteillä. Oma roolini on kuin kivijalkaliikkeen pitoa. Erityisherkkä käväisee ja lähtee toivottavasti tyytyväisenä eteenpäin löytäen tarvittaessa uutta erityisherkkyyssisältöä milloin mistäkin.
Tulevaisuus 2032
Kristallipalloon kurkistaen, miltä tulevaisuus näyttää tästä hetkestä vaikkapa kymmenen vuotta eteenpäin? Toivon mukaan erityisherkkyyteen liittyvä tieto monipuolistuu. Syksyn aikana luentojeni teemoista johtuen olen todennut ikääntyvien erityisherkkyyteen liittyvä tiedon totaalisen puuttumisen.
Yhtälailla monien muidenkin väestöryhmien kohdalla tarvittaisiin tarkempaa tietoa ja näkökulmaa. Tällaisia ovat muutkin ikäryhmät, tytöt, pojat, naiset, miehet, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, maahanmuuttajat ja muut vähemmistöryhmät. Tai eri ammateissa toimivat eli tarvitaan siis eriytynyttä tietoa, miten erityisherkkyys ilmenee ja vaikuttaa jossakin kohdentuneessa elämän todellisuudessa ja tilanteessa.
Palvelujen tuottajia syntyy varmaankin lisää ja toivottavasti heidän tarjoamat sisällöt eriytyvät vaikkapa juuri edellä kuvatusti kohderyhmien mukaan. Oleellista on tietysti useimpien kohdalla saada tietoa ja tukea omaan erityisherkkyyteen. Mutta seurauksena voi olla erityisherkkyysasiantuntemuksen rajautuminen yhdeksi self-help-kulttuurin osamuodoksi. Haluamme ymmärtää omaa persoonaamme ja löytää omaa tasapainoamme edistävän tien. Psykokulttuurista itsehoito-oppia on monenlaisin muodoin tarjolla. Siihen osastoon erityisherkkyys sopii sinänsä mainiosti, eikä sitä sovi vähätellä.
Kirjoitan kirjaa erityisherkkien vapaa-ajasta. Kirjoittamisen mielenkiintoiset sisällöt ovat virittäneet pohdintoja konkreettisista erityisherkille suunnatuista palveluista. Voisiko olla esimerkiksi erityisherkille suunnattuja ruokakursseja, harrastusryhmiä, liikunnallista valmennusta, wellness-matkoja yms.?
Monet erityisherkät ovat luovia ja ilmaisevat itseään kirjoittamalla, musiikilla, maalaamalla tai jollakin muulla tavalla. Tästä esimerkkinä ovat laulaja-lauluntekijä Vesa Virtasen musiikki ja kuvataiteentekijä Maija Kipon maalaukset, joista esimerkkinä oheinen "Taikametsä" -niminen maalaus. Kannustamista luovaan ilmaisuun tulisi tukea ja löytää vaikkapa erityisherkille suunnattujen kurssien pitäjiä.
Puolen vuosikymmenen ajan olen seurannut aktiivisesti erityisherkkyyskeskustelua ja -toimintaa Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa. Tässä blogissa kuvaamani ilmiöt ja trendit näyttäisivät olevan maasta riippumatta samansuuntaisia sisällöin ja muodoin. Tämä voi tarjota oivallisen lähtökohdan rajat ylittävään yhteistyöhön. Voisi olla yhteisiä toteutuksia etäyhteyksillä, yhteisiä hankkeita, uusia verkostoja, kokemusten jakamisia ja erityisherkkien tapaamisia yli rajojen. Omalta osaltani haluan olla edistämässä juuri tällaista kehitystä. Ilokseni olen voinut ottaa kansainvälistyvän toiminnan konkreettisia askeleita viimeisten kuukausien aikana yhteistyössä saksalaisen erityisherkkyysasiantuntijan ja valmentajan Kristina Steinhauerin kanssa.
Mitä voin siis todeta tuumailujeni päätteeksi? Erityisherkkyyteen liittyvillä tarpeilla ja toiminnoilla on lähes rajattomat mahdollisuudet. Tarvitaan näkijöitä, tekijöitä ja tekemisen tahtotilaa ja erityisherkkyysiloa asenteena.