Blogin Vieraspöytä: Jaana Viilo

Syksyn ensimmäinen blogivieraani on Ikaalisissa asuva Jaana Viilo. Punatukkaisena syntynyt vipeltäjä, maatalon tytär Sastamalan Mouhijärveltä. Taiteentekijä Jaana on ollut jo yli viisi vuosikymmentä. Hänen ensimmäiset suuret seinämaalaukset syntyivät alle 3-vuotiaana. Sittemmin teosten koko on onneksi hieman pienentynyt.

Jaanan tärkein saavutus elämässä on nyt jo aikuinen, upea ja fiksu tytär. Suurin oivallus on elää nykyisin vapaana. Vastaavasti ehdottomasti vaikeinta elämässä ovat aikataulutukset. Onnelliseksi Jaanan tekevät taide, hyvä ruoka, ihmisten kohtaamiset, vesi ja hapekas luonto, kauneus. To do -listat ovat elinehto. Siksipä Jaana kuvaa lähes kaiken ja kaikkialla, jotta muistaa.

Joka kymmenes vuosi elämä muuttuu, mutta vaikka muutos vie paljon energiaa, se myös puhdistaa. Suosittelen. En vielä ihan tiedä mikä minustakaan tulee isona, mutta tarvitseeko kaikkea aina tietääkään?

Työuraa Jaana on tehnyt media-alalla 15 vuotta. Hän on ollut pelinhoitaja ja kasinon kansainvälisenä croupierina 20 vuotta ja lisäksi järjestöjohtajana kuusi vuotta. Lisäksi Jaana on johtanut vuosia useita yhdistyksiä kuten esimerkiksi Ikaalisten Taideyhdistys Taika ry:tä.

Haaveilen kaiken ohella vielä sielunkumppanin kohtaamisesta, mutta silti en tee mitään löytääkseni. Silkkaa itsesuojelua.

Tervetuloa Jaana

Memento Vivere – Memento Mori

Kun keväällä 2020 olin yhteensä neljä viikkoa yksin kotona karanteenissa mietin, että jos nyt kuolen, kun olin ollut kaksi viikkoa todella sairas ja vuoteenomana, niin miten haluaisin tulla muistetuksi. Testamentista tuli pitkä, kun kaikki taide piti nimetä mahdollisimman osuvasti kaikille tärkeille ihmisilleni. Senkin tein silloin samalla, varmuuden vuoksi. Kukaan ei ole ikuinen, siis onneksi. Siispä tulla muistetuksi:

Hyvänä ihmisenä joka kuuntelee ja myös auttaa muita.
Visionäärinä ja kulttuurivaikuttajana, joka on myös oikeasti tehnyt paljon yhteisönsä eteen.

Olen siis toisaalta nöyrä ja toisaalta kunnianhimoinen? Kääk, mikä kombo.

Kuolema kolkuttaa kolmesti

Vuonna 2005 vammauduin, kun jouduin työmatkalla pahaan liikenneonnettomuuteen. Pitkä kuntoutustaipale oli lopulta sittenkin pelastus ja lähtölaukaus isoon elämänmuutokseen, jolla tiellä ollaan vieläkin.
Koronakaan ei sittenkään tappanut keväällä 2020, joten vielä on aikaa unelmoida lisää ja myös toteuttaa niitä. Tärkeintä on elää, myös elämää erityisherkkänä, ja oppia uutta.

- Vapaus on todellinen elinehto – ja taide

Toimit aktiivisesti Ikaalisten taide-elämässä ja olit muun muassa yhtenä tuottajana Rahkolan Kesä 2021 -kulttuuritapahtumassa. Mikä innostuttaa sinua toimimaan aktiivisesti kotipaikkakunnallasi kulttuuri- ja taidepalveluiden toteuttajana?

Itselleni taide, musiikki ja luovuus yleensäkin ovat elinehto: kulttuuri virkistää ja taide tekee onnelliseksi. Koulutustaustani on julkishallinnollinen, nuorena opiskelin myös järjestö- ja nuorisotyötä. Suvussa on maanviljelijöiden ja poliitikkojen lisäksi taidealan nimiä kuten edesmennyt Esteri Tomula.
Itse olen taiteenvoimalla selvinnyt hengissä mm. työpaikkakiusatuksi joutumisesta, työuupumuksesta, avioerosta, liikenneturmasta ja -vammautumisesta liikuntakyvyttömäksi ja koronasta.
Ihmiset, kaikenikäiset, tulevat luokseni keskustelemaan niin iloistaan kuin suruistaan. Varmaankin erityisherkkänä minua on helppo lähestyä. Tunnistan ja tunnustan Muumimamman itsessäni, moni näyttelyproggis on tuonut uusia ihmisiä mukaan taideyhteisöömme ja siitä tulee myös itselle hyvä mieli. Rakastan aivan tavattoman paljon juuri ideointia ja konseptointia, joten tässä taidegenressä olen kuin kala vedessä.

Mistä saat aiheen omiin teoksiisi ja miten kuvan tekemisen prosessi etenee ja lopulta toteutuu valmiiksi?

Maalauksien värit ja teemat ovat jo määrätietoisesti saapuneet uniin ja ajatuksiin. Itse maalausprosessi on tavallaan retriitti. Siinä on täysin omassa kuplassaan ja yksin ajatuksien kanssa. Maalaan yleensä nopeasti, teos on saattanut silti muhia ajatuksissa jo pitkäänkin, kuten tämän blogin kuvassa näkyvä teos ”Kaukokaipuu”, joka valmistui koronakaranteenin tunnoista ”Covid kuvina 2020″ -näyttelyyn.

Olet myös aktiivinen taiteen alan kansainvälisten verkostojen rakentaja ja toimija. Voitko kertoa jotakin yhteistyöpartnereistanne ja mitä olette toteuttaneet yhdessä?

Tuossa edellä mainitsemassani ”Covid kuvina 2020” -näyttelyssä oli mukana 20 taiteilijaa ympäri Eurooppaa. Tästä kiitos kuuluu Leader Pohjois-Satakunnan kv-koordinaattori Krista Antilan upealle panokselle. Tuosta näyttelystä tuli vähän vahingossakin maailman ensimmäinen korona-aiheinen ja samalla varsin kansainvälinen näyttely. Sen satelliittinäyttely oli heti syksyllä 2020 Ranskan Clermont-Ferrandissa, Arts en Ballade festivaalin yhteydessä.
Meillä on käynyt vierailuilla italialaisia nuoriso- ja arkkitehtiryhmiä. Saksassa olen käynyt konsultoimassa maaseudun kulttuuritoimintaa ns. Kulttuurilaboratoriossa ja Nordstemmenin Kunsthausin kanssa on viritteillä yhteistyötä ja kulttuurivaihtoa. Saksan suuntaan yhteistyösuunnitelmissa on näyttelyn kokoaminen ehkä jollakin uudella teemalla. Näiden kansainvälisten yhteyksien luomisessa saan paljon apua ja tukea juuri alueen Leader- ja EU-toimijoilta.

Mitä mieltä olet siitä näkemyksestä, että kulttuuri lisää ihmisten hyvinvointia? Toteutuuko tämä Ikaalisissa ja mistä huomaat tämän eli mikä merkitys kulttuurilla ja taiteella on paikallistasolla?

Kulttuuri kaikissa muodoissaan tekee hyvää. Ikaalinen on perinteikäs kulttuuripitäjä, jossa kirjaston, kansalaisopiston, kylien ja yhdistysten, kansanpelimannien ja festivaalien myötä on totuttu tuottamaan ja käyttämään säännöllisesti kulttuuria. Meillä on jopa oma elokuvateatteri.
Suomen huippua oleva Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos, Ikata, on myös pitkään vaikuttanut ja tuonut nuoria käsityöläis- ja taidealan opiskelijoita mukaan paikkakunnan elämään. Perinteikkään kylpyläkaupungin historiassa Ikaalisiin on saapunut etelän kaupungeista kulttuuriväkeä ja vaikuttajia lomailemaan kylpylälaitoksessa, luonnonhelmassa. Myös omia taidemaalareita, kuten Felix Frangia, on osattu arvostaa.
Muutama vuosi sitten meillä oli Ikaalisten Taideyhdistyksen Taikan kesänäyttelyn teemana ”taide on lääke, juuri taiteen hyvinvointivaikutusten esille nostamiseksi”. Taide ja kulttuuri luovat hyvinvointia ja yhteisöllisyyttä, joka on ihan tärkeintä virkistämistä tulevaan Post Korona -aikakauteemme. Olen toiminut aina Pro Bono periaatteella, koska kulttuuri on tuntunut jäävän aina paitsioon, kun kuntapäättäjät tukea jakavat. Olen halunnut näyttää, että tämä on tärkeää ja vain tehnyt, en yksin puurtaen, vaan kutsunut kaikki mukaan talkoisiin. Yle uutisoi 9.9.2021, että ”joka kymmenes nuori aikuinen on vakavasti harkinnut itsemurhaa kuluvan vuoden aikana. Siispä meidän kaikkien on toimittava juuri nyt. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kulttuurin matalan kynnyksen tekemistä on reilusti tuettava kuten tuetaan liikuntaa ja urheilua.
- Kauneus pelastaa maailman, beauty is a duty.

Millaisia taiteen ja kulttuurin ideoita olet toteuttamassa lähitulevaisuudessa?

Seuraava näyttely, jossa tulee olemaan töitäni on Ikaalisten Taideyhdistys Taika ry:n talvinäyttely Kauppakeskus Kompin Galleriatilassa. Oma taiteenteon juhlavuosi myös kolkuttelee jossain taustalla puolivaativasti vihjaillen.

- Eiköhän ihan vaan lukkiuduttaisi välillä ateljeeseen ja unohdetaan kaikki muu visiointi?

Tänä kesänä tuotimme ja konseptoimme ensimmäistä kertaa Rahkolan kesä 2021-kulttuuritapahtuman vapaaehtoistiimin kanssa talkoilla. To do -listalla onkin nyt Rahkolan kesä 2022 valmistelut. Olen myös aloittanut Ikaalisten seudun ITE-taiteilijoiden kanssa seminaarin ja puistonäyttelyn suunnittelun. Tämä työ on etsimistä ja eilen sainkin jälleen uuden, nuoren ITE-taiteentekijän mukaan. Lastenkirjailija Seija Gauffinin kanssa teemoittelen ja visioin Ikaalisten Hiiritalon tulevan kesän näyttelyä.
Tällä hetkellä kehittelen taiteilijaystävieni kanssa taidekummitoiminnan herättelyä ja nyt ovat juuri ensimmäiset kohdanneet: 80-vuotias taiteentekijä Tarja ja taiteellinen 13-vuotias Salla. Tällaisesta toiminnasta tulee käsittämättömän hyvä fiilis. Nuorille taide on tärkeä tuki kasvulle ja meille taiteentekijöille tekee hyvää jakaa omaa osaamistamme ja tukea nuoremmille. Siten toimittiin ennen vanhaan maaseudulla, kun kaikki ikäryhmät elivät vielä samassa yhteisössä.

Miten haluat vielä kiteyttää omia ajatuksiasi?

Unelmoi! Ja toteuta unelmia! Ole myös ystävällinen ja armollinen itsellesi ja muille, kuuntele ja ole läsnä.