Työnohjauksella jaksamisen vahvistamiseen

Ryhmän työnohjauksessa käsittelimme työssä jaksamiseen liittyviä asioita. Näkökulmia ja kokemuksia nousi kuuden työntekijän keskustelussa runsaasti esille. Sitähän se työelämä yhä useamman kohdalla on: oman jaksamisensa kanssa sinnittelyä.

Työnohjauksessa on toimivaa käyttää janaharjoituksia lattiatilaa käyttäen. Se sopii mainiosti havainnollistamaan juuri oman jaksamisen tunnistamista. Asteikolla 1-10 ”yksi” kuvaa jonkinlaista täydellisen jaksamattomuuden tilaa. ”Kymmenen” puolestaan täydellistä jaksamista. Ohjasin janaharjoituksen kahdesti. Ensin työntekijät pohtivat kuluneen työviikon aikaista jaksamistaan asettuen janalla omalle kohdalleen. Toiseksi pyysin heitä tunnistamaan koko alkuvuoden aikaista jaksamistaan. Ihastelin heidän erittelevää tulkintaansa valinnoilleen ja miten hyvin he tunnistivat jaksamisen vaihtelun viimeisten kuukausien aikana.

Pohdimme myös työn kuormittavuutta. Kuormitusta aiheuttaa tietysti se, että työtä on yksinkertaisesti liikaa tai sitä on suhteessa työssä käytettävään aikaan mahdotonta tehdä. Mutta tuo kuormitus voi olla monisisältöisempi asia. Ehkä työn organisointi ei ole ihan täsmentynyttä. Psyykkistä kuormitusta syntyy myös siitä, että emme osaa syystä taikka toisesta tehdä sitä, mitä meiltä odotetaan.

Luotan työnohjauksen tarpeellisuuteen ja vaikuttavuuteen. En tietenkään usko mihinkään pikaratkaisuihin. Mutta se avaa ikkunaa tarkastella omaa työtään tarkemmin, eri näkökulmista, hieman etäisyyttä saaden. Silloin prosessi on liikkeellä oman työnteon kehittämiseksi. Mieltäni ilahdutti, miten ohjaamassani ryhmässä nousi oivallisesti esille työn ja vapaa-ajan rajanvedon konkretiaa. Ajatukset ja ideat heräävät ja jaksaminen vahvistuu.