Blogin vieraspöytä: Veronica Lounge

Tämän kevään viimeinen blogivieraani on Veronica Lounge. Veronica on Tampereella asuva ja työskentelevä ammattivalokuvaaja (VAT, VEAT sekä neljä kertaa "200 Best Advertising Photographers Worldwide" saksalaisen Luerzer's Archive mainosjulkaisun mukaan) ja Humanistisesta ammattikorkeakoulusta (Humak) tänä keväänä valmistunut kulttuurituottaja. Hänen opinnäytetyönsä, joka on tämän blogihaastattelun pääteemana, käsitteli erityisherkille suunnattujen kulttuuripalvelujen hyvinvointivaikutuksia.

Veronica on toiminut valokuvausalan yrittäjänä yli 14 vuotta. Viime vuosien aikana hän on lisäksi tehnyt viestintää ja erilaisia tapahtumatuotantoon liittyviä töitä muun muassa Humanistiselle ammattikorkeakoululle ja Aalto-yliopistolle näiden kahdessa eri kulttuuri- ja teknologia-alan hankkeessa. Veronica on lisäksi toiminut  avustajana Tampereen Tohlopissa pidetyssä Valopolku 2022 -tapahtumassa.

Veronica opiskelee tällä hetkellä media-alaa ja graafista suunnittelua kehittääkseen monipuolista osaamistaan, visuaalista silmäänsä sekä ammattitaitoaan.

Haluaisin kokeilla aina jotakin uutta ja laajentaa omia sijoitusmahdollisuuksiani työelämässä.

Veronica toivoo löytävänsä jatkossa itselleen enemmän vapaa-aikaa, jotta voisi keskittyä myös piirtämiseen ja muiden taiteiden perusteiden omatoimiseen opiskeluun ja sitä kautta oman taiteensa tekemiseen. Tämä on jäänyt vähän sivummalle opiskelujen ja muiden kiireiden takia.

Tervetuloa Veronica

Millainen erityisherkkä itse olet ja millä tavoin taide ja kulttuuri on sinulle tärkeää elämässäsi?

  • Erityisherkkänä ihmisenä olen luonnostani luova, pohdiskeleva, syvällinen ja välillä ujo introvertti. Viihdyn paljon yksin ja keksin aina kaikkea mielenkiintoista tekemistä itselleni riippumatta siitä, onko minulla jotain seuraa tai ei. Tykkään paljon myös ihmisistä ja koen esimerkiksi hyvät ja aidot keskustelut sekä ajatusten vaihdon ystävieni ja välillä minulle täysin tuntemattomien ihmisten kanssa todella tärkeiksi ja voimaannuttaviksi kokemuksiksi. Opin tällaista keskusteluista aina jotakin uutta ja tulen hyvin toimeen erilaisten ihmisten kanssa.
  • Pääasia on, ettei keskustelu olisi kovin pinnallinen ja vailla empatiaa. En tykkää small-talkista ja haluan puhua mieluummin tärkeistä asioista tai oikeastaan ihan mistä vaan, kunhan ihminen otetaan siinä huomioon ja keskustelun ilmapiiri on mahdollisimman ystävällinen sekä avoin. Muuten väsyn helposti ja tarvitsen paljon aikaa palautumiseen monen muunkin erityisherkän tavoin.
  • Taide on aina ollut iso ja merkittävä osa minun elämää, sillä jo lapsuudessani olin luova ja kirjoitin erilaisia tarinoita ja runoja. Tykkäsin piirtää ja lisäksi kävin noin 13 vuotta musiikkikoulussa pianon oppitunneilla. Olen vieläkin pianonsoiton opettajani kanssa yhteydessä ja aina kun näemme, juttelemme usein monta tuntia elämästä ja taiteesta. Vaikka hän on jo 86-vuotias, hänen kanssaan voi puhua melkein mistä vaan.
  • Kävimme perheeni kanssa paljon teatterissa, eri museoissa, kerhoissa ja taidenäyttelyissä. Tästä olen äidilleni hyvin kiitollinen, sillä hän piti taiteen merkitystä erittäin tärkeänä meidän sivistyksessä. Äitini on tällä tavoin havainnut, ohjannut ja tukenut minun luovuuttani.
  • Olen myös hyvin onnekas, sillä olen syntynyt ja kasvanut mielettömän hienossa kulttuurikaupungissa,  Pietarissa. Kaupungilla on pitkä historia, kaunis arkkitehtuuri ja upeita nähtävyyksiä. Tämä on omalla tavallaan vaikuttanut minun tulevaan taiteelliseen visiooni sekä ilmaisuuni ja luonut hyvän pohjan kaikille minun taidekokeiluilleni. Kotikaupunkini toimii myös inspiraationa ja siellä riittää aina aiheita, mistä sitä voisi ammentaa. Kotikaupunkini jo itsessään huokuu taidetta, ihmisyyttä ja elämää ja olen siihen todella kiintynyt.

Mikä innosti sinua tekemään erityisherkkyysaiheesta opinnäytetyön ja tutkia kulttuurin hyvinvointivaikutusten toteutumista erityisherkkien elämässä?

  • Etsin vähän aikaa opinnäytetyöni aihetta silloin, kun opiskelin AMK-tutkintoani. Törmäsin HSP Suomi ry (erityisherkat.fi) toimeksiantoon juuri tästä aiheesta, josta kiinnostuin. Olen itsekin erityisherkkä ihminen ja siksi koin tämän aiheen olevan hyvin lähellä omaa sydäntäni ja päätin tutkia aihetta lisää.
  • Koska erityisherkkyydestä oli ylipäätään hyvin vähän tutkimustietoa tarjolla, puhumattakaan juuri heille suunnattujen eri kulttuuripalvelujen hyvinvointivaikutusten tutkimuksesta ajattelin, että opinnäytetyöstäni voisi olla erityisherkille ja tilaajayhdistykselle paljon hyötyä. Kulttuurituottajana halusin tutkia tätä asiaa myös tapahtumatuotannon näkökulmasta ottamalla huomioon tulevaisuuden näkymät ja uudet palvelutarpeet.

Opinnäytetyösi ensimmäinen osa käsittelee pilottitapahtumaa, jossa toteutettiin taidetyöpajoja erityisherkille. Millaista palautetta sait osallistujilta?

  • Palaute oli pääasiassa positiivista. Moni kiitti, että tällainen tapahtuma ylipäätään järjestettiin. Valitettiin niiden puutetta laajemmin. Moni vastaajista koki tapahtuman itselleen voimaannuttavana ja he halusivat osallistua vastaavanlaisiin myös jatkossakin. Ainoa negatiivinen palaute liittyi itse tapahtumatiedottamiseen ja siihen kaivattiin lisää panostusta, jotta tieto tapahtumasta tavoittaisi kaikki kiinnostuneet. Mutta itse tapahtuma oli kovin pidetty ja siihen osallistuttiin hyvin mielellään ja se näkyi myöskin tuloksissa, jotka sain mittaamalla osallistujien tyytyväisyyttä ja hyvinvointivaikutuksia tapahtumassa eri tavoin sekä menetelmin.

Toisena osana kartoitit kyselyllä erityisherkkien kulttuurin ja taiteen tarpeita. Millaisia tuloksia sait eli millaisia tällaisia tarpeita erityisherkillä on?

  • Tähän isompaan kyselyyn vastanneista erityisherkistä suurimmalle osalle taide ja kulttuuri oli hyvin tärkeä asia ja voimavara. Hyvin monelle se on myös jonkinlainen harrastus, työ sekä hyvinvointia lisäävä ajanviete ja palvelu, jota mielellään kulutettiin ja johon laajasti osallistuttiin ja halutaan osallistua. Taiteenaloista heistä kiinnostavin oli musiikki, sen jälkeen kuvataide ja kirjallisuus ja eniten osallistuttiin erilaisiin konsertteihin sekä taidenäyttelyihin.
  • Kyselyn vastauksista nousi myöskin selkeästi esille sama asia kuin mitä myös aikaisemminkin eli ettei erityisherkille suunnattuja omia kulttuuripalveluita ole paljoa tai ei lainkaan tarjolla ja löydettävissä. Vähän yli puolet vastanneista haluaisi osallistua juuri erityisherkille suunnattuihin tapahtumiin. Niitä voisivat olla esimerkiksi kaivatut ja ilmaiset taidetyöpajat, messut, erityisherkkien taidenäyttelyt, jokin muu taiteellinen ja matalan kynnyksen harrastustoiminta pienryhmissä tai muu sellainen, jossa esiintymispelko ja muut erityisherkkien ominaisuudet voidaan ottaa huomioon. Erityisherkät kaipaavat yleensä rauhaa ja usein he hakeutuvat heille turvallisiin matalan kynnyksen tilaisuuksiin ja mieluummin yksin kuin ryhmässä. Sen takia esimerkiksi ihmisten paljous tapahtumassa, jossa ei voisi kulkea yksin ja omassa rauhassaan, voi olla esteenä osallistumiselle, vaikka itse tapahtuman aihe ja sisältö olisi heistä todella kiinnostava.
  • Kuitenkaan osa kyselyyn vastanneista ei kaivannut mitään erityisiä järjestelyjä tällaisissa tapahtumissa, sillä kaikki erityisherkät eivät halua erikseen heille suunnattuja palveluja, vaan heille riittää erilaisten kulttuuri- ja taidetapahtumien ja -palvelujen yleinen tarjonnan monipuolistaminen paikallisesti ja niiden saavutettavuus erityisesti pienillä paikkakunnilla.

Millaisia tilaisuuksia, tapahtumia ja palveluita tulisi mielestäsi opinnäytetyösi tulosten perusteella tarjota erityisherkille?

  • Erityisherkät ovat usein luovia ja taiteellisia ihmisiä ja siksi kaikenlainen taiteellinen toiminta olisi heistä varmasti tosi kiinnostavaa. Vastausten perusteella esimerkiksi aiemmin mainitun HSP Suomi ry:n pilottitapahtuman kaltaisia taidetyöpajoja kaivataan lisää, jotta kaikilla erityisherkillä olisi mahdollisuus harrastaa taidetta monipuolisemmin ja siten tukea omaa luovuutta samanhenkisten ihmisten kesken ilman että kuormittuisi liian isossa ja vilkkaassa ryhmässä.

 

  • Mitä tulee yleisesti erilaisiin taide- sekä kulttuuripalveluihin ja -tapahtumiin kaikkien ei erityisherkkien ihmisten kohdalla, niin näitä tulisi kehittää, uudistaa ja monipuolistaa laajemmin yleisen kansallisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koska taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset ovat tutkitusti hyvin selkeitä, niitä tulisi olla enemmän tarjolla kaiken ikäisille ja kaiken tyyppisinä eri taiteenlajit huomioiden. Erityisherkät voisivat valita näistä sitten itselleen sopivat palvelut ja tapahtumat, joihin he osallistuvat.
  • Tulevien erityisherkkien tapahtumien ja kulttuuripalvelujen suunnittelussa pitäisi edelleen kartoittaa erityisherkkien omia toiveita ja tarpeita tämän kyselyn tavoin. Eli tässä muun muassa HSP-yhdistyksen pitäisi miettiä ja tutkia lisää, miksi ja minkälaisille palveluille on tarvetta ja paikallista kysyntää, jotta näitä tapahtumia voisi ylipäätään syntyä ja tapahtumatuottajat voisivat ottaa nämä asiat huomioon tulevien tapahtumiensa suunnittelussa.

Millaisena näet erityisherkille suunnattujen kulttuuripalveluiden tulevaisuuden? Esimerkiksi miltä näyttäisi tilanne kymmenen vuoden kuluttua vuonna 2033, kun hyvät ideat ovat toteutuneet?

  • Vaikeaa sanoa, minkälaista kyseinen kehitys tulee olemaan näin pitkällä aikavälillä varsinkin, kun paikallinen taidetoiminta riippuu aika paljon kulttuurin rahoituksesta ja yleensäkin politiikasta ja poliitikkojen tekemistä päätöksistä suuntaan ja toiseen. Ja koska emme vielä ihan tarkkaan tiedä, minkälainen lähivuosien poliittinen suunta tulee olemaan. Esimerkiksi se, että pidetäänkö taidetta ylipäätään yhtä tärkeänä kuin nyt ja miten esimerkiksi viime vuosien tapahtumat vaikuttavat talouteen, ihmisten turvallisuuden tunteeseen ja lopuksi taloudelliseen valmiuteen kuluttaa taidetta ja kulttuuria.
  • Mutta toivoisin, että taiteen ja kulttuurin hyvinvointivaikutukset otetaan huomioon myös jatkossakin ja sen ympärille rakennetaan lisää uusia kokemuksia eri aloja yhdistäen kuten esimerkiksi taideterapiaa. Ihmisten yleinen tietoisuus omasta itsestään ja erityisherkkyydestä ehkä lisääntyy, mikä osaltaan voisi vaikuttaa siihen, että erityisherkät ryhmänä otetaan entistä enemmän huomioon myös työelämässä ja heidän tarpeet ymmärretään ehkä paremmin, joten heille suunnattuja tapahtumia voisi syntyä jatkossa enemmän. Tämä kuitenkin vaatisi sitä, että heidän erityispiirteitä ja heille tyypillisiä ominaisuuksia arvostetaan ja heitä edelleen tuetaan ja luodaan myös lisää yhteisöllisyyttä esimerkiksi HSP-yhdistystoiminnan avulla, jotta he saisivat jatkossakin verkostoitua samanhenkisten ihmisten kanssa.
  • Toivotaan, että tulevien vuosikymmenten aikana erityisherkkyys ei ole enää niin tuntematon käsite monelle ihmiselle, vaan hieno ja tärkeä ihmisen ominaispiirre, jonka ymmärretään osaltaan ylläpitävän sekä rikastuttavan kulttuurialaa todella paljon. Ja myös sitä tuottavien ihmisten ja muiden alan ammattilaisten olisi mahdollista olla rohkeasti oma erityisherkkä itsensä erityisherkkyydestä syntyneen taiteensa sekä työpanoksensa tavoin.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sinulla itselläsi on kulttuurialan ammattilaisena?

  • Tällä hetkellä haluaisin keskittyä ehkä kaikista eniten kuvataiteen omaehtoiseen itseopiskeluun kaiken muun ohella omalla vapaa-ajallani, koska haluaisin kokeilla erilaisia tekniikoita rauhassa ja omassa tahdissa, johon minulla ei ollut aikaisemmin paljon aikaa kaikkien kiireiden keskellä. Tiedän, että se tekisi minulle hyvää, enkä haluaisi luopua luovuudestani ja visuaalisista taidoistani työn tai opiskelujen takia kuitenkaan kokonaan, sillä ne ovat kuitenkin iso osa minun identiteettiä.
  • Haluan tehdä enimmäkseen etätöitä eri projektien parissa ja samalla edistää, tukea ja kuluttaa taidetta, joka on aina ollut tärkeä tukipilari jokaisessa sivistyneessä yhteiskunnassa. Myös kulttuurituottajan näkökulmasta haluaisin tutkia alan erilaisia uusia suuntauksia sekä katsoa, mitä tulevaisuus minulle tuo ja mitä ideoita se mahdollisesti myös herättää.
  • Tavoitteenani on myös palata hiukan valokuvaajana taaksepäin omiin aikaisempiin kuvasarjoihin ja muihin projekteihin ja koota niistä joku kuvakirja tai vastaava - esimerkiksi näyttely. Haluaisin myös tehdä uusia kuvia. Ehkä opiskelujeni kautta keksin myös jotakin sellaista, mitä en ole vielä tähän mennessä kokeillut ja vaihdan suuntaa.
  • En halua suunnitella kovin pitkälle mitään tarkkaa, koska viime vuodet ovat opettaneet, että kaikki voi kaatua ja muuttua hyvin nopeasti, joten pidän omat tavoitteet mahdollisimman realistisina. Haluaisin kuitenkin toimia taiteen ja kulttuurin parissa myös jatkossakin, sillä siitä saa voimaa, energiaa, hyvää oloa, inspiraatiota, uusia ystäviä sekä hyvää mieltä.

Suuri kiitos Veronica mielenkiintoisesta haastattelusta.