Matkan  sielu on vapaus, täydellinen vapaus - vapaus ajatella, tuntea ja tehdä juuri mitä huvittaa

(William Hazlitt, 1821)

Vaelsin 1.–8.9. Saksassa Der Jakobusweg-reitillä Hofista Nürnbergiin (180 km). Tätä reittiä kutsutaan myös nimellä Oberfränkischer Jakobuswegeksi, koska reitti kulkee historiallisen Frankenin alueella ja sen pohjoisosassa päätyen Mittelfrankenin alueelle.

Olen ollut kaksi kertaa vaeltamassa Camino de Santiagossa Espanjassa ja Portugalissa (2018: Camino Frances, Leon- Santiago de Compostela; 2023 Camino Portugues + Camino Finisterre, Porto-Santiago de Compostela-Finisterre). Saksaan liittyvän kiinnostukseni pohjalta vaelsin vuosi sitten Sächsisscher Jakobsweg -reitillä Chemnitzistä Hofiin. Siksi reittivalintani oli johdonmukaista jatkoa viimevuotiselle.

Tässä blogissa kerron vaelluksen suunnittelusta ja toteuttamisesta ja lopuksi jäsentelen omien kokemuksieni keskeisiä merkityksiä.

Vaelluksen suunnittelu

Saksassa on useita Jakobsweg-reittejä ja niistä on sinänsä helppoa saada perustietoja. Suunnitteluni lähti käyntiin perehtymällä Jakobuswege in und durch Oberfranken -kotisivujen sisältämiin perustietoihin ja reittikuvauksiin. Tämän reitin jäsentely perustuu yhdeksään jaksoon eli sen mukaan 180 km kokonaismatka voidaan toteuttaa yhdeksän päivän aikana.

Vuoden takaisista kokemuksista viisastuneena kävin hyvin tarkasti etappeja läpi perehtyen reittien vaihekuvausten ohella erityisen tarkasti majoitusmahdollisuuksiin ja lisäksi selvitin ravintoon liittyvien palveluiden (ravintolat, kahvilat, ruokakaupat) sijainteja.  Tähän syynä on se, että toisin kuin  Espanjan reiteillä, näitä palveluita on niukasti tarjolla.  Esimerkiksi et voi vaeltaa ja pysähtyä jollekin paikkakunnalle olettaen, että siellä on majoitusta saatavilla.

Päätin toteuttaa vaellukseni yhden päivän nopeammin kuin reitin ohjeistuksissa jäsennellään. Käytännössä tämä tarkoitti etappien 4 ,5 ja 6 toteuttamista kahdessa päivässä. Kun vaellukseni runkosuunnitelma oli valmis, aloitin majoituspaikkojen kartoittamisen. Edellä mainitusta reittien etappikuvauksista pääsee suoraan majoitusmahdollisuuslinkkeihin. Tästä esimerkkinä on ensimmäisen majoitukseni löytäminen  Helmbrechtsin linkistä: Edlendorfin kylässä sijaitseva ihastuttava hotelli Ostermaiers Waldeck.

Reitin varrella sijaitsevat paikkakunnat ovat Bayreuthiä lukuun ottamatta pieniä, ja siksi niissä on majoituspaikkoja vähän. Lisäksi jokin hyvältä tuntuva vaihtoehto saattoi sijaita reitistä joitakin kilometrejä syrjemmällä. Ellei halua muutamia lisäkilometrejä, tällaiset vaihtoehdot on hyvä karsia. Tein varaukset 1-2 kuukautta ennen vaellusta ja nämä käyttämäni majoituspaikat olivat pieniä hotelleja, gasthofeja ja ferienwohnungeja, joiden hinta vaihteli 50–90 € välillä.

Mutta varoituksen sana on kuitenkin paikallaan. Sinun on ehdottaman tarkasti seurattava tien- ja polunvarsia ja tietysti oltava erityisen tarkkana risteyspaikoissa. Simpukkamerkeistä osa on varsin pieniä tarroja, jotka helposti jäävät huomaamatta. Kolmantena päivänä etapilla Marktshorgast-Bayreuth mokasin kolme kertaa omaa tyhmyyttäni. En ollut tarkkana ja toisaalta tein omia, virheellisiä päätelmiä. Netin karttapohjilla paikannus kuitenkin selvisi nopeasti ja pahimmassa virheessäni kysyin neuvoa ystävälliseltä pariskunnalta omakotitalonsa pihalla.  Tällaisiin pieniin kommelluksiin suhtaudun positiivisesti. Vaellus on myös seikkailu, jossa "sattuu ja tapahtuu", ja juuri tällaiset yllätysepisodit jäävät mieleemme.

On myös huomattava se, että reitilläni en tavannut muita vaeltajia. Ainoastaan sunnuntaina 6.9. oli liikkeellä joitakin lyhyellä matkalla päiväreppuineen. Espanjassa vaeltaja, varsinkin Camino Frances-osuuksilla, saattaa tuudittautua toisten seuraamisen. Mutta Saksan reiteillä, varsinkin kun vaeltaa yksin, on siis oltava tarkkana koko ajan ja reitillä pysyminen on omalla vastuulla.

Die Fränkische Schweiz ja kohden Nürnbergiä

Aluetta Bayreuthistä kohden Nürnbergiä kutsutaan nimellä Die Fränkische Schweiz. Bayreuthiin saavuttaessa ilma oli koko vaellukseni ankein eli puolen tunnin ajan satoi todella kaatamalla. Onneksi matkaa ei ollut enää paljoa mielenkiintoisen kaupungin ydinkeskustaan. Bayreuth oli minulle ennestään tuttu, joten minulla ei ollut tarvetta tutustua sen moniin nähtävyyksiin (Richard Wagner -museo, Neues Schloss & Hofgarten jne.) eikä minulla olisi ollut siihen liioin aikaakaan. Reitti jatkui aamulla Hofgarten Erimitagen kautta. Upea puistoalue oli kauneudessaan koko reitin kohokohta. Kovin pitkään en siellä kuitenkaan viihtynyt, koska tuolloin oli alussa vaellukseni pisin päivä eli lähes 30 km taivallus.

Frankin Sveitsin alue eroaa Bayreuthin pohjoispuolen maastosta. Metsäalueet ja pellot ovat tasaisempia eikä pitkiä, jyrkkiä mäkiä juuri ole. Metsät ovat lehti- ja sekapuumetsiä, kun pohjoisempana kuusimetsät luovat omaa tunnelmaansa. Tietysti täälläkin reitti kulkee läpi maatalousvaltaisten pienkylien. Maasto oli siis hyvin miellyttävää. Reitti kulkee pitkiäkin jaksoja Der Roter Main-joen rantamilla. Se on yksi Main-joen alkujoki varsin kapeana uomana.

120 km matkalla ainoa hieman isompi kaupunki on Pegnitz (12 000 asukasta). Oma lukunsa oli tietysti 600 000 asukkaan Nürnbergiin saapuminen. Suurkaupunkia lähestytään lentokentän taitse ja Volksparkin läpi lopulta pitkiä katuosuuksia kävellen kohden kaupungin keskustaa. Ja vaikka etappi oli lyhin (17 km), päivä oli tuolloin selvästi kuumin (+30) ja todella odotti perillepääsyä.

Kahvia ja ruokaa – mutta mistä?

Kaikki majoituspaikkakuntani olivat sellaisia, että niistä löytyi ravintoloita. Vaikka kylä näytti pieneltä, siellä oli ainakin yksi viihtyisä gasthof-tyyppinen ruokapaikka riittävän monipuolisella ruokalistalla. Toki olin jo majoituspaikkoja kartoittaessani tehnyt hakuja ravintoloista.

Jos olet vaeltanut Caminon Espanjan reiteillä, olet saattanut tottua kahviloihin riittävyyteen. Tämän 180 km reittini varrella oli vain yksi kahvila (tietysti pois lukien suurempi kaupunki Bayreuth). Niitä ei yksinkertaisesti ole. Siksi tärkeää oli kartoittaa jo etukäteen ruokakauppojen sijainnit. Kun reitin varren kylät ja kaupungit ovat hyvin pieniä, niissä ei pääsääntöisesti ole ruokakauppoja. Muutamista hieman isommista paikoista (Creußen, Pegnitz, Gräfenberg) löytyy yksi tai useampi ketjukauppa (Rewe, Netto, Aldi). Suosin Reweä, koska myymälän yhteydessä oli aina pieni kahvila varsin monipuolisine makea- ja suolainen tarjontoineen.

Jos lähdet tälle reitille, selvitä missä kauppoja on, jotta voit tehdä päivittäiset ruoka- ja juomahankinnat. Viikonloppu on hankala, koska kaupathan ovat Saksassa sunnuntaina kiinni. Yksityismajoitukseni olivat perjantaista maanantaihin. Joten, mitä syödä maanantaina aamulla, kun hankinnat, jotka lisäävät rinkan painoa, olisi pitänyt tehdä lauantaina päivällä Pegnitzissä? No, onneksi Gräfenbergissä oli aivan ihastuttava Bäckerei-kahvila.

Jaksaa myös tänään

Kun kyseessä on kahdeksan päivän vaellus ja päivien kilometrimäärät olivat jopa 30 km, niin kyllähän se kuntoa vaatii. Tehostettu treenivaiheeni ei ollut kovin pitkä, mutta elokuussa tein 8-15 km pituisia kävelylenkkejä niitä koko ajan pidentäen. Kahden viimeisen viikon aikana täytin repun 5-6 kg verran kirjoilla. Yllätyinkin hieman siitä, että 8 kg kantaminen päivästä päivään ei tuntunut erityiseltä.

Kolmen ensimmäisen päivän pitkät ylämäkiosuudet olivat kuntotestejä. Tietysti niissä väsyy, mutta mäkien varrella oli usein penkkejä levähtämistä varten ja mäen laella juoma ja eväät maistuivat. Tälläisen vaelluksen yksi keskeinen sisältö on kehotietoisuuden vahvistuminen. Huomioimme pikkutarkasti jaksamisen tai usein juuri jaksamattomuuden tuntemuksia kehon eri osissa. Tunnemme kipua ja kolotusta ja ajattelemme jaksamistamme, kun vielä kymmenen kilometriä on taivallettavana.

Mutta vastaavasti ne onnen hetket. Kun useiden tuntien ja kilometrien  jälkeen majoituin ja heittäydyin sänkylle. Ja kun hyvin nukutun yön jälkeen jatkoin kulkuani esimerkiksi Marktshorgastista radan varren pikkutietä pitkin aamuauringon lämmössä ja sitten avautuu panoraamanäkymä alas Himmelkrohnin kaupunkiin. Uusi maasto, profiili, pienen kylän koulun lapset pihalla, ohitettavan paikallisen asukkaan tervehtiminen, puron solina metsässä ja monet muut muistot palaavat mieleeni. Vaellus on aistillinen muistojen varanto. Vaellukseni edetessä tunsin usein olevani etuoikeutettu.

Kun saavuin Gräfenbergiin ja oivalsin mistä tässä on kysymys

Vuonna 2025 yli puoli miljoonaa ihmistä eri puolilta maailmaa vaelsi Camino de Santiagon reiteillä Santiago de Compostelaan saapuen. Uskonnollisen taustan ohella yhä useampien motiivi lähteä pyhiinvaellukselle on jokin muu on sitten kyse oman henkisyyden kokemisen tarpeesta, elämän käännekohtien pohdinnoista, liikunnallisuudesta suorituksena, kauniista luonnosta nauttimisesta, ihmisten kohtaamisesta tai aivan jotakin muuta tai vähän kaikkia näitä.

Vaellukseni edetessä ja kun kyseessä oli neljäs pitkä pyhiinvaellus, pohdin tietysti, että ”miksi oikein olen täällä ?” Matkan puolivälissä vastaukseni tuntui olevan lähinnä se, että tällainen pitkäkestoinen vaellus on juuri minulle sopiva ja mieluisa liikunnallinen ja fyysinen suoritus.

Sunnuntaina 6.9. saavuin Gräfenbergin pikkukaupunkiin. Yleensä majoittauduin ensin ja sitten myöhemmin lähdin illallistamaan. Koska Gräfenbergissä ravintolat olivat reitilläni kohden Ferienhaus-majoitusta, tein poikkeuksen asettumalla terassille ruokaa ja paikallista olutta nauttimaan. Siinä oli kiinnostavaa seurata paikallisia ihmisiä sunnuntai-iltapäivän hetkessä. Samalla asettuen kuin yhdeksi heistä. Seuraavana aamuna vaellukseni alkoi Bäckerei Konditorei Cafe Wirthissä kahvia ja sämpylää nauttien. Alkoi tuntua, että tämä kaupunki oli minulle jotenkin erityisen tärkeä. Eli että ei ollut ollenkaan sattumaa, että olin Gräfenbergissä. Ehkä minulla on ollut jokin entinen elämä täällä? Ja että tässä hetkessä olin oivaltamassa vaellukseni yhtä keskeistä syytä ja tavoitetta.

Yli 30 Saksan matkan jälkeen koen yhä selkeämmin tarvetta ikään kuin asettua tähän maahan, johon liittyvää loppumatonta kiinnostusta en edes yritä enää selittää. Joka hetki ja paikka voi olla silloin tärkeä. Se oli tuon Bäckerein iloinen myyjä tai kun viimeisen majoituspaikkani - ennen Nürnbergiä – Kalchreuthin illassa ruokaillen tavatessamme ystäväni  kertoivat, mikä on Franken, mikä on sen kulttuuri ja millaisia ihmiset siellä ovat. Ne ovat sellaisia matkan helmiä, kun voi kokea ja ymmärtää maasta ja ihmisistä koko ajan jotakin uutta ja oleellista.

Gräfenbergissä majoituin taloon, jossa oli neljä makuuhuonetta, parveke, terassi ja mainio näkymä kaupungin keskustaan. Nautin tilasta. Matkani aikana en katsonut kertaakaan TV-ohjelmia ja kun mukaanotettu suomalainen dekkari oli luettu, en jaksanut sen jälkeen lukea. Ymmärrettävästi iltaisin oli tarvetta vain olla ja palautua, kirjoittaa vaelluspäiväkirjaa ja somettaa.

Kuuntelin musiikkia. Illan kuluessa mieleeni muistui Berge-duo, joka oli tuttu ja mieluisa. Erityisen vaikutuksen tuona iltana teki heidän laulunsa Für die Liebe. Kyseistä kappaletta kuunnellessani ymmärsin yhä paremmin, millaista matkaa olin tällä vaelluksellani tekemässä ja miten se etenee eteenpäin kuin elämäni tarinan juonena. Elämäni vaelluksella sitä kaikkein oleellisinta ovat kuten Bergen laulussa tuodaan esille rakkaus, ihmisyys, rauha, sydämensä kuunteleminen, lempeys itseä ja keitä muita tahansa kohtaan. Silloin yksittäinen hetki on kuin viesti sinulle ja kuka tahansa kohtaamasi voi jättää sinun lähtemättömän vaikutuksen. Oivalsin myös, miten olen ollut itsemyötätunnon vahvistumisen pitkällä reitillä, mutta nyt tunsin olevani hyvällä polulla juuri tuossa Gräfenbergin illassa. Pitkäkestoisen vaelluksen seuraus ja salaisuus voikin olla mielen avautuminen jonkinlaiseen toiseen todellisuuteen, toisin näkemistä ja kokemista.

Ich entscheide mich für die Liebe und für die Menschlichkeit
Denn nur wer nicht geliebt wird, hört auf ein Mensch zu sein
Ich entscheid mich für den Frieden und ich höre immer auf mein Herz
Wir sollten anfangen uns zu lieben
Ich weiß genau wir sind es wert

Saavuin Nürnbergiin. Majoituin ja suuntasin Pyhän Jaakobin kirkkoon. Vaellukseni varrella minulla ei ollut mitään tarvetta poiketa kirkoissa. Päivien kuluessa oivalsin, että minulle riittää yksi kirkko. Kyseinen Nürnbergin kirkko oli minulle tuttu syksystä 2024. Olin ensimmäistä kertaa kaupungissa ja muun ohjelman ohella Pyhän Jaakobin kirkon pienimuotoinen pyhiinvaellusseminaari kiinnosti minua. Kirkko oli siis tuttu, siellä oli hyvä asettumisen tunne ja pyhyyden kokemus. Kirkon yhteydessä toimii pieni Pyhiinvaelluskeskus. Siellä oltiin paikalla ja sain kertoa omasta matkastani. Sain myös infoa muista reiteistä kuten Der Jakobsweg von Nürnberg nach Ulm. Wer weiss....mihin kulkuni vie...

Bannerikuva: Hiltpoltstein