Erityisherkkyys ja työelämä | HS

Blogin vieraspöytä: Enni Ronkainen

Alkukesän blogivieraani on Enni Ronkainen. Hän on tehnyt Lapin ammattikorkeakoulussa sosiaalialan (Sosionomi amk) opinnäytetyön Erityisherkkyys ja työelämä.

Enni on alkujaan kotoisin Meri-Lapista ja asuu nykyisin Tampereella. Vapaa-aikana hän nauttii kirjoista, ystävien seurasta ja vapaaehtoistöistä. Luova kirjoittaminen on kulkenut Ennin mukana jokaisessa elämän mutkassa ja se onkin yksi hänen suurimpia intohimoja. Luonto, kaunis arkkitehtuuri ja taide kaikissa muodoissaan inspiroivat Enniä suuresti.

Tervetuloa Enni

Millainen erityisherkkä olet itse?

Olen elämyshakuinen ja ulospäinsuuntautunut erityisherkkä. Kuljen sydän avoinna maailmalla ja rakastan mielenkiintoisia ihmiskohtaamisia. Poden säännöllistä seikkailun ja vaihtelun tarvetta, mutta samalla kaipaan arkeeni myös rutiineja, tyhjää tilaa ja hiljaisuutta. Sähköinen infoähky kuormittaa minua eniten. Olen hyvin intuitiivinen ja luotan tähän vaistoon järkiajattelua enemmän.

Mikä innosti sinua tekemään erityisherkkyys työelämässä käsittelevän opinnäytetyön?

Aiheen valinta kumpusi ennen kaikkea suuresta kiinnostuksesta ja omakohtaisuudesta. Sen lisäksi työtä motivoivat halu lisätä tietoisuutta aiheesta, tarjota vertaistukea ja löytää konkreettisia keinoja herkkien työhyvinvoinnin parantamiseksi.

Millainen aineisto sinulla oli opinnäytetyössäsi ja miten sitä tutkit?

Opinnäytetyöni aineisto koostui kymmenestä erityisherkkyyttä ja työelämää käsittelevästä teoksesta, joista kukin lähestyi teemaa omalla tavallaan. Tarkastelin aineistoa pääasiassa tutkimuskysymykseni kautta, jolloin läpikävin aineistoa teos kerrallaan, muistiinpanoja ja huomioita tehden. Lopulta saatuani tarpeeksi vastauksia kysymykseen Miten erityisherkkyys työelämässä ilmenee muovautui kerätty materiaali opinnäytetyöhöni omiksi ylä- ja alaluvuikseen. Pääkysymyksen lisäksi koostin aineiston perusteella myös luvun, jossa käsitellään parempaa työssä jaksamista.

Millaisia tuloksia sait eli millaisia erityisherkät ovat työntekijöinä? Entä millaisia vahvuuksia ja haasteita erityisherkyys työelämään tuo?

Tulosteni perusteella herkät ovat työntekijöinä tunnollisia uurastajia, jotka vaativat itseltään paljon ja tekevät taatusti lupaamansa. Työelämässä herkät kaipaavat ennen kaikkea säännöllistä tauotusta, mutta myös mahdollisuutta oman vireystilan kuuntelemiseen. Herkät arvostavat työpaikalla harmoniaa, ystävällistä ilmapiiriä, hienovaraisesti esitettyä, rakentavaa kritiikkiä ja rauhallista työtilaa.
Jatkuva taustahäiriö erilaisine aistiärsykkeineen, työpaikan ihmissuhdepelit, erityisesti maton alle lakaistut konfliktit ja paineistettu työtahti kuormittavat herkkiä. Muiden ihmisten tunnetilat tarttuvat helposti herkkiin, mikä osaltaan lisää työelämän henkistä kuormaa. Vireystila voi vaihdella päivän aikana paljon, sillä siihen vaikuttavat usein ulkopuolelta tulevien ärsykkeiden lisäksi myös herkän sisäiset tuntemukset. Herkillä voi olla taipumusta liialliseen itsekriittisyyteen, täydellisyyden tavoitteluun ja negatiiviseen sisäiseen puheeseen, mitkä liiallisiksi paisuessaan heikentävät ammatillista itsetuntoa.
Sen sijaan ehdottomia erityisherkkien vahvuuksia työelämässä ovat myötäelämisen taito, sovinnollisuus ja aito hyvään pyrkiminen, sillä näistä piirteistä on hyötyä jokaisessa vuorovaikutustilanteessa eikä inhimillisyys ole työelämässä koskaan pahitteeksi. Asioiden syvällinen pohdiskelu ja usein tiedostamaton analysointi voivat synnyttää uusia oivalluksia, kehitysideoita ja tuoda vastauksia intuition kautta.
Muiden tunteiden aistiminen ja niihin samaistuminen tuo mukanaan luontaisen kyvyn auttaa, ohjata ja helpottaa kanssaihmisten oloa. Siksi erityisherkkien läsnäolo tuokin työyhteisöön usein positiivisen, yhteisöllisyyttä lisäävän vaikutuksen. Herkkien hyvät alaistaidot hyödyttävät samalla myös johtotehtävissä ja onkin tärkeää muistaa, ettei ole olemassa sellaista työtä, johon erityisherkkä ei lainkaan pystyisi. Ennen kaikkea kyse on ympäristön ja yhteiskunnan vaatimuksista, joita on harvemmin muotoiltu herkempien hermostoa ajatellen.

Miten erityisherkät voisivat edistää voimavarojensa säilymistä työelämässä?

Koska herkille painolastia kertyy helposti useasta arjen mutkasta, olisi työssä jaksamistakin ajatellen hyvä huomioida jokainen elämänpalikka. Oman vireystilan kuuntelu, rajojen vetäminen, itsetuntemuksen lisääminen sekä miellyttävät harrastukset antavat energiaa myös töihin. Kodistaan voi tehdä kaikkine yksityiskohtineen konkreettisen hyvän olon keitaan. Työpaikalla pienetkin työolosuhteiden muutokset, olivat ne sitten työskentelytavoissa, työtilassa tai vaikkapa työtehtävien järjestyksessä, voivat keventää työstä koettua kuormitusta.

Itseymmärryksen ja armollisuuden lisäksi herkät hyötyvät myös yhteisön tuesta, jota voi tarjota yksikin työkaveri tai vapaa-ajan ystäväpiiri. Koska herkät tunnistavat usein taitavasti tarpeitaan, heidän tulisikin luottaa rohkeasti vaistoihinsa ja vaalia tervettä itsekkyyttä niin työssä kuin vapaallakin.

Oliko läpikäymässäsi aineistossa jotakin, joka ehkä yllätti tai sai sinut pohtimaan itseäsi työntekijänä?

Suuria yllätyksiä aineistosta ei noussut esille, pikemminkin tulokset ilahduttivat ja herättivät toivoa. Oli upeaa oivaltaa sellaisia herkkyyden vahvuuksia, joita en ollut osannut itse sanoittaa. Tästä esimerkkinä voisi olla pientenkin vivahteiden syväprosessointi ja tuon taipumuksen mukanaan tuoma viisaus.

Kenelle ja miten voi olla hyötyä opinnäytetyöstäsi?

Opinnäytetyöstäni voivat ehdottomasti hyötyä sekä työelämässä olevat että sinne pyrkivät erityisherkät. Samalla se tarjoaa työnantajille, herkkien kollegoille ja työterveyshuollolle oivallisen tietopaketin erityisherkkyydestä ja sen vaikutuksista työelämään.

Onnittelut valmistumisestasi sosionomiksi. Millaisia ammatillisia suunnitelmia ja haaveita sinulla on?

Olen hyvin avoimin mielin, toivoisin näkeväni ja kokevani mahdollisimman paljon. Esimerkiksi työkokemuksesta ulkomailla olen aina haaveillut.

Onko vielä jotakin muuta, mitä haluat tuoda esille?

Kaikille erityisherkille haluan sanoa: "Uskokaa itseenne ja omaan valoonne, sillä hetkittäinen himmeneminen ei tarkoita lopullista sammumista ja pienikin valonpilkahdus tuo loistoa säkkipimeään".